”Hyvää iltaa ja tervetuloa Raadelman luontoiltaan!” Täällä siis Rouva ”Neuvonen” Varsinais-Suomen kesäiltaa viettämässä, Herra on omilla oudoilla poluillaan ja palannee keskiyön tietämissä.

Aloitetaanpa luontokatsauksemme takametsästä: siellä on viimeaikoina mellastanut satakieli, josta siis ääni- ja kuvanäyte ylläolevassa filminpätkässä (siis vastaavasta linnusta jossakin toisaalla). Voi hyvät hyssykät, mikä luritus metsästä kaikaa! Tahtia antavat ajoittain mustarastas ja käki. Hillitöntä huilumaista soittoa, kerrassaan uskomatonta. Tuon jos saisi talteen, olisi vuoden säilöntäoperaatio hoidettu.

Siirrytään luontohavainnoissa Kuusistonsalmelle: joutsenpari on tehnyt tänä vuonna pesänsä harvinaisen näkyvälle paikalle aivan satamansuulle. Iltaisin Rouva Joutsen (tod.näk.) pääsee uiskentelemaan iltapalalle lähipoukamaan. Herra Joutsen (tod.näk. myös) on varsin uskollisesti reviirillään, mutta ajoittain tavattavissa myös vetelehtimässä läheisellä uimarannalla.

Apropå, uimaranta. Herra Joutsen ei siellä ole viihtynyt tällä viikolla, koska ihmiset ovat vallanneet alueen. Aamu- ja alkuIltapäivällä siellä polskivat pikkulapset äiteineen ja illansuussa hieman isommat piltit. Näin päivän päätteeksi rannalle saapuvat nuorisojoukot mopoillaan, vai mitä nuo motorisoidut kaksipyöräiset sitten nimeltään lienevätkään.

Nuorison kirmailu rannan nurmikolla vastaa hyvinkin satakielen soidinmenoja. Tyttöset juoksevat gasellimaisin askelin uimarantaa kohti nuorten miesten löntystäessä perässä kypärineen ja lantiolla roikkuvine housuineen. Ennakoiva roolijakoko?

Miksi muuten nykynuoriso täällä Suomessa pukeutuu ikäänkuin asuisivat jossakin Yhdysvaltain länsirannikon rantakaupungissa? Ja missä he hankkivat rusketuksen säärilleen, joita varsin esteettömästi vielä esittelevätkin. Keski-ikäisenä tällaista sopii kysyä (kuulostan kyllä nyt niin Mielensäpahoittajalta. Omat koipeni muistuttavat lähinnä pakastebroileria sinertävine sävyineen ja selluliitteineen).

Mutta palataan luontoiltaan: satama on täyttynyt huviveneistä melko kiitettävästi. Meitä ei-veneellisiä se tietysti ahdistaa. Kuinka mukavaa olisikaan istahtaa omaan pikku paattiin ja karauttaa vaikkapa Paraisten sunttiin oluelle? Toisaalta, veneen ja laituripaikan hinnalla omat bisset riittävät keittiön jääkaapissa jonnekin 2020-luvulle.

Keski-ikäisempää luontoiltaa edustavat myös puutarhanhoitokilvoittelut. Ai, ai, kuinka mukavaa onkaan paheksua naapurustosta niitä, jotka EIVÄT ole leikannut nurmikkoaan hyvään toviin. Voi kuulkaa, kyllä sen näkee!

Entä kesäkukkaistutukset: taasko päädyitte pelargonioihin? Missä ovat trendikkäät heinät ja viherasetelmat? Puutarhakalustuksen puolella polyrottinki (aiemmin tunnettu nimellä muovipunos) alkaa olla jo ”so last season”. Nyt pitäisi retrota ja kierrättää. Hmm. Karavaanareiden suosimat Baden-Baden-tuolit alkavat varmaan kohta olla trendikkäitä…

Kaikki tyynni, alkukesä on huikeaa aikaa. Maisema kehittyy vuorokaudessa uudeksi, ihmiset hymyilevät kuin puolimieliset eikä niin v—-akaan jaksa kiinnostaa, tuleeko Suomeen hallitus vai ei. Kabanossia grilliin ja Karhua käteen: nyt on kesä!