Katselin alkuvuodesta televisiosta kivaa dokumenttisarjaa ”Se päivä muutti Suomen” (valitettavasti itse ohjelma ei taida enää näkyä Ylen Elävässä Arkistossa). Sarjassa kerrottiin muun muassa kännykkä-ilmiöstä, itärajan avautumisesta, Charme Asserdahlista ja pizzan saapumisesta Suomeen.

Pizzajaksossa avattiin luonnollisesti pizzan historiaa, ja yhtenä Suomen ensimmäisistä pizzerioista mainittiin Adriano Winciguerran Lappeenrantaan perustama ”Adriano’s”. Meidän perheemme kävi tuossa pizzeriassa 1980-luvun alkupuolella. Veljeni oli aloittanut juuri opiskelunsa Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa (taitaa olla yliopisto nykyään nimeltään), ja kävimme hänen luonaan viikonloppuvierailulla. Illallinen nautittiin siis Adrianossa, ja muistan, että Adriano itse halusi kuskata meidät hotellille pizza-aterian jälkeen. Hänestä oli ilmeisesti jotenkin mukavaa nähdä kokonainen perhe lauantai-iltana pizzalla.

Adrianon pizzasta en muistanut ennen tuota dokkaria mitään, mutta kun ohjelmassa näytettiin pizzan rakentaminen alumiinifoliovuokaan, muisti palasi. Päätin kokeilla tätä pannupizzan esiastetta, ja tässä tulos: pizzaohje!

Durum-vehnäjauhoa vasemmalla, tavallista oikealla, välissä hiutalesuola.

Pohjataikinan valmistin ”tavalliseen tapaan”, mutta käytin jauhoina osittain Durum-vehnäjauhoa eli pastajauhoa. Sitä löytyy ainakin Tuottajain Myllyn pakkaamana ihan tavallisista marketeista.

2,5 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
1 tl merisuolaa
2,5 dl Durum-vehnäjauhoa
2,5 dl tavallista vehnäjauhoa
n. 2 rkl oliiviöljyä

Tomaattikastike vasemmalla alhaalla, sen yläpuolella loput edellisviikonlopun marinoiduista oliiveista, lautasella edessä salamia, mozzarellaa ja tomaatteja. Taustalla foliovuoka, kohonnut pizzataikina ja juustoraaste, joka tällä kerralla oli kaupan valmista pizzaraastetta (on siinäkin tuotteella nimi, liekö juustoa lainkaan?).

Tomaattikastikkeen keitin itse:

2-3 kpl sipulia
2-3 kpl valkosipulin kynttä
oliiviöljyä ja voita (n. 1 rkl molempia)
1 rkl tomaattipyrettä
sokeria
suolaa
mustapippuria
1 dl valkoviiniä
2 dl paseerattua tomaattia
yrttejä maun mukaan (oregano, timjami, basilika)

Hienonnetut sipulit kuullotin oliiviöljyn ja voin seoksessa. Lisäsin joukkoon tomaattuipyreen ja paahdoin sitä hetken. Pyree kaipaa aina sokeria (”to take off the tin-taste” sanoi opettaja Cordon Bleu-koulussa), joten lisäsin sen sekä suolan ja pippurin. Valkoviini sai nopeasti höyrystyä kattilassa, ja sitten kaadoin kattilaan paseeratun tomaatin ja maustoin kastikkeen yrteillä. Kastike sai hautua pizzataikinan kohoamisen ajan.

Pizzat vuo’oissaan, vasemmalla ennen juustoa.

Loppuosa pizzanvalmistuksesta etenee kuten olettaa saattaa: taikina kaulitaan ohueksi levyksi, joka painellaan kevyesti öljyttyyn alumiinivuokaan. Tästä annoksesta tulee kolme vuokapizzaa.

Tomaattikastike levietetään pizzapohjalle, ja sen jälkeen tuoretomaattiviipaleet, salami, oliivit ja mozzarella. Jälkimmäisen yleensä revin palasiksi. Lopuksi juustoraastetta reilusti pizzan kruunuksi ja sitten uuniin.

Pizzakivi on paras!

Uuni saa olla aika kuuma, noin 250 C, ja pizzakivi on syytä laittaa uuniin ja ennen lämmittämistä. Sitten vaan pizzat paistumaan!

Maistuisi varmaan sinullekin, vai miten siinä vanhassa makkaramainoksessa sanottiinkaan?

Tänään meillä ei taida olla pizzaperjantaita, koska Rouva on ollut eilisillasta asti lievässä kuumeessa. Pöpöjä tuntuu taas olevan liikkeellä. Muutenkin on melko ventti olo, sillä kulunut viikko oli suhteellisen vilkas – ainakin aikaisempiin verrattuna. Ehkäpä viikonloppuna on hyvä rauhoittua kertaamaan yrittäjä-kurssin oppeja, joita ihan kiitettävästi ehti jo kertyäkin. Pienet Flash-harjoitukset olisivat myös paikallaan…

Ja nythän sitten sunnuntaina käynnistyy piinaviikko. Täytyy muistaa hankkia viimevuotista huomattavasti suurempi varasto suklaamunia, sillä virpojia näissä nurkissa riittää (huom, ei siis Big-Brother-talon väkeä).