Olin jo pättänyt, että en laita blogiin päivitystä ennen kuin Kuusistonsalmi on sula. No SE EI ole sulanut yhtään.

Ajelimme tänään Herran kanssa äänestyspaikalta palattaessa pitkin Piikkiönlahden rantoja vaklailemassa jääpeitteen ohenemista, mutta mitään lohdullista sulapaikkaa emme nähneet.

Olemme myös olleet huolissamme joutsenperheestä, joka tuossa satamansuulla ovat pitäneet majaansa. Viisijäseninen joutsenparvi on lennellyt edestakaisin rantaa pitkin. Onneksi uimarannalla on muutaman neliön sulavesialue, jossa ne ovat voineet levähtää.

Muuten lintuja on jo kiitettävästi päästy kuulemaan. On se kumma, että mustarastaan laulu on aina vaan yhtä sykähdyttävä kokemus. Kurkien ylilentoa pääsimme näkemään jo viikko sitten, ja kyllähän nekin omalaatuisen laulunsa lurauttivat.

Rouva Pirkanmaalta on tunnollinen ja kunnollinen parvekepuutarhuri, sillä hän kasvattaa taimet itse viljelemistään siemenistä. Tässä lohdutusta keväänkaipuuseen, kosmoskukan ituja: