Illan stage.

Rouvan naisyhdistyksen, Mehu-Maijojen, kevätkokoontuminen viime perjantaina sujui mukavissa merkeissä. Nautimme huomattavan määrän sampanjaa, proseccoa ja Sauvignon Blancia antipasto-palojen ja parsan kera, sekä Torres Muscatelia jälkiruokatörtchenin kyytipoikana, puhuimme tuntikausia muun muassa naisen elämään liittyvistä asioista, teimme Lüscherin väritestejä ja Tarot-tulkintoja. Ainakin minä koin virkistyneeni illan aikana!

Lupailin ruoanvalmistusohjeita illan tarjoiluista, ja tässäpä niitä:

Antipastoja tarjolla olohuoneen sherry-pöydällämme: herkkusienet etanoiden tapaan (vasemmalla), maalaispatonkia, tarjoilutelineessä ylinnä kylmäsavuhärkää, keskellä kotijuusto-tomaatti-basilika-vartaita, alinna salamia sekä parmankinkkua hunajamelonin kera (eivät näy kunnolla). Oikealla lokerovadilla marinoituja oliiveja, katkarapuja chili-valkosipuliöljyssä, marinoitua paprikaa ja artisokkaa sitruunamarinadissa.

Herkkusieniä etanoiden tapaan

2 rasiaa tuoreita herkkusieniä
n. 300 g karkeaa merisuolaa

täyte:
1 rasia maustamatonta tuorejuustoa (n. 150 g, ei kevyttuorejuustoa!)
2-3 valkosipulinkynttä
n. 0,5 dl persiljaa hienonnettuna
suolaa ja mustapippuria myllystä
cocktail-tikkuja

Laita uuni lämpenemään 225 C. Puhdista herkkusienet ja poista niistä jalat. Sekoita täytteen ainekset keskenään, tarkista maku. Täytä herkkusienen lakit täyteseoksella ja nosta sienet suolapedille (=levitä karkea suola tasaiseksi kerrokseksi uunivuokaan). Kypsennä kuumassa uunissa noin 15 minuuttia. Anna sienten jäähtyä hetki ja tikuta ne cocktail-tikuilla ennen tarjoamista.

Kotijuusto-tomaatti-basilika-vartaat

1 rasia miniluumutomaatteja
1 rasia kotijuustoa (n. 250 g tai vastaava määrä mozzarellapalloja)
1 ruukku basilikaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
cocktail-tikkuja

Huuhtele ja halkaise miniluumutomaatit. Kuutioi kotijuusto. Irrota basilikasta sopivankokoisia lehtiä. Kokoa vartaat: pujota miniluumutomaatin pohja cocktail-tikkuun, laita päälle kotijuustokuutio, peitä se basilikan lehdellä ja kiinnitä varras miniluumutomaatin päällisosalla. Lado vartaat lautaselle ja pyöräytä niille reilusti mustapippuria ja merisuolaa myllyistä. Anna vetäytyä jääkaapissa ja aseta tarjolle.

Parmankinkkua ja hunajamelonia

Leikkaa hunajamelonista sormenpituisia tankoja ja kierrä kullekin tangolle parmankinkkuviipale. That’s it.

Marinoidut oliivit

1 tlk vihreitä kivettömiä oliiveja
1 punasipuli ohuina renkaina
2-3 valkosipulinkynttä viipaleina
viinietikkaa
oliiviöljyä
hienonnettua tuoretta basilikaa
fariinisokeria
merisuolaa

Huuhtaise valutetut oliivit, ja viipaloi ne karkeasti. Lado astiaan kerroksittain oliiveja, punasipuliviipaleita, valkosipulia viipaloituna ja basilikaa. Mausta fariinisokerilla, suolalla ja mustapippurilla. Kaada astiaan viinietikkaa ja oliiviöljyä niin, että ainekset peittyvät. Marinoi jääkaapissa seuraavaan päivään. Aseta tarjolle pelkkiä oliiveja ja sipulia, säilytä aineksia öljyllä peitettynä jääkaapissa. Säilyvät ainakin viikon.

Katkaravut chili-valkosipuliöljyssä

n. 700 g kuorimattomia katkarapuja
2 chilipalkoa (+ kuivattuja chililastuja)
1-2 sitruunan mehu
3-4 kynttä valkosipulia
rypsiöljyä
muscovado-tomusokeria
hienonnettua persiljaa
suolaa

Sulata ja perkaa katkaravut, siirrä tarjoiluastiaan. Valuta katkaravuille reippaasti sitruunanmehua. Viipaloi chilit ja valkosipulinkynnet, lisää katkarapujen joukkoon. Ripota seokseen muscovado-tomusokeria, suolaa ja persiljaa. Kaada niin paljon rypsiöljyä astiaan, että muut ainekset peittyvät, sekoita hyvin. Pidä jääkaapissa muutama tunti, jotta maut tasaantuvat. Tarjoa paahdetun patongin kera.

Marinoidut paprikat

n. 6 kpl erivärisiä paprikoita

marinadi:
0,5 dl balsamicoa
2 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl viinietikkaa
n.3 kpl valkosipulinkynttä viipaleina
suolaa ja mustapippuria myllystä
n. 3 dl oliiviöljyä

Laita uunin grillivastus lämpenemään. Huuhdo puoloitetut paprikat, poista niistä siemenet ja sisältä valkoiset kalvot. Lado paprikat uunipannulle, joka on peitetty leivinpaperilla. Laita paprikat uuniin grillivastusten alle ja paahda niitä, kunnes paprikohin muodostuu palorakkuloita. Varo, ettei leivinpaperi syty tuleen! Ota paprikat uunista ja peitä ne alumiinifoliolla. Anna vetäytyä noin varttitunti. Kalttaa paprikat eli poista niistä kuoret. Viipaloi paprikat ja nostele viipaleet tarjoiluastiaan.

Sekoita marinadin ainekset ja kaada paprikoille. Anna vetäytyä jääkaapissa seuraavan päivään. Paprikat säilyvät marinadissaan jääkaapissa noin viikon.

Artisokkaa sitruunamarinadissa

1 prk artisokanpohjia suolaliemessä
1 nippu ruohosipulia
1-2 sitruunan mehu
suolaa ja mustapippuria myllystä
oliiviöljyä

Huuhtaise valutetut artisokanpohat ja lado ne tarjoiluastiaan. Purista sitruunoista mehua artisokille. Hienonna ruohosipuli ja sekoita se artisokkien joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada päälle niin paljon oliiviöljyä, että ainekset peittyvät. Tarjoa leivän kera.

* * *

Kun olimme nauttineet näitä antipasto-paloja kylliksemme, siirryin keittiöön ja laitoin parsat kypsymään suolalla ja sokerilla maustettuun veteen. Meillä oli valkoista parsaa, jonka olin kuorinut ja laittanut sitruunalla maustettuun kylmään veteen odottamaan kypsentämistä. Niputin parsat koon perusteella samankokoisiksi läjiksi.

Keittoaika parsoille on noin 15 minuuttia, mutta usein aikaa kuluu enemmänkin. Kypsät parsat nostin keitinvedestä kankaiselle lautasliinalle, jossa ne saivat vetäytyä ennen tarjoilua. Parsakattila voi kuulostaa keittiö-hifistelyltä, mutta se puoltaa paikkansa, koska sen avulla parsan nuput eivät pääse kypsymään liiaksi.

Hollandaise-kastike valmistumassa. Vasemmalla näkyy parsakattila, ja siellä pilkistelevät parsan nuput.

Parsan kera tarjoilin Hollandaise-kastiketta. Sen perusohje löytyy muun muassa Molekyyligastronomia-blogista. Oma lisäni tuohon ohjeeseen on muutama tippa Tabascoa ja ripaus sokeria. Hyvää tulee, ja hyvin teki kauppansa tämä klassinen yhdistelmä.

Muuten: ”Ime parsaa” oli viime vuonna nuorison suosima slogan, jonka lanseerasi Putous-ohjelman sketsihahmo Kete Rahkonen. Epäilen, että Ketellä ei ollut mitään käsitystä parsasta: ei parsaa voi imeä!

Jälkiruokana nautimme myös klassikkoa: mansikoilla ja kiivillä sekä vaniljakermalla höystettyä Pavlovaa.

Mauttomiin tuontimansikoihin saa makua marinoimalla niitä sokerilla mauistetussa sitruunamehussa.

Pavlovaa varten tulee valmistaa marenkivannike, ja tässä voi hyödyntää kunnon perheenemännän ajattelua: marenkiin tarvitaan kananmunan valkuaisia ja Hollandaise-kastikkeseen taas keltuaisia!

Tämä Pavlova-ohje on otettu edesmenneen Leena Palotien Nobel-jälkiruoasta:

Marenkivannike:

8 kpl kananmunan valkuaista
2,5 dl kidesokeria
2,5 dl tomusokeria
n. 1 tl väkiviinaetikkaa

Täyte:

n. 3 dl vaniljakastiketta tai puolisulaa vaniljajäätelöä
1 banaani viipaleina
4-5 kiivi-hedelmää viipaleina
n. 5 dl mansikoita viipaleina (+sitruunan mehua ja sokeria)
n. 3 dl kermaa vaahdotettuna ja maustettuna vaniljasokerilla

Marenkivannike: vatkaa valkuaisia kunnes ne muodostavat vatkainta nostaessa teräviä huippuja (kuulostaa epämääräiseltä, mutta toimii). Sekoita sokerit keskenään ja lisää seosta valkuaisvaahtoon vähän kerrassaan koko ajan voimakkaasti vatkaten. Lopuksi lisää valkuaisvaahtoon tilkka väkiviinaetikkaa.

Muodosta leivinpaperista rengas, jonka halkaisija on noin 23 cm ja jonka reunat ovat noin 10 cm. Nosta leivinpaperirengas uunipellille, joka on peitetty leivinpaperilla. Kauho valkuaisvaahto renkaanseen ja nosta massasta reunat, jotka yltävät leivinpaperirenkaan yläreunaan.

Kypsennä 125 C uunissa noin 30 minuuttia. Laske sitten uunin lämpötila 100 C ja jatka kypsentämistä 6-8 tuntia. Marenkivannike ehtii näin kuivahtaa kunnolla. Vinkki: jos marenkipohjaan muodostuu pieniä kullanruskeita siirappihelmiä, on marenki valmistettu oikein!

Irrota jäähtyneestä vannikkeesta leivinpaperi ja nosta marenkikori tarjoiluastiaan. Peitä marenkikorin pohja vaniljakastikkeella tai puolisulalla vaniljajäätelöllä (suosittelen). Leikka banaani viipaleiksi ja lado viipaleet jäätelölle. Ripottele kiivi-viipaleita banaanin päälle, säästä osa koristeluun. Peitä täytteet kermavaahdolla. Koristele Pavlova kiivi-viipaleilla ja mansikoilla, jotka voi maustaa etukäteen sokerilla ja sitruunamehulla.

Torres Floralis Muscatel Oro maistuu tämän jälkiruoan kyytipoikana!

* * *

Perjantai-illan huuma jäi pyörimään mieleeni koko viikonlopuksi. Ystävistä voi olla vain syvästi kiitollinen: ilmeisesti on joskus jossakin tullut tehtyä jotakin hyvään viittavaa, että on ansainnut näinkin monta huikeaa ihmistä ympärilleen. Kiitos, että olette olemassa, rakkaat Mehu-Maijat!