Otsikon suomenkielinen versio on Rouvasta aina vaikuttanut jotenkin kylmältä: sukupolvien välinen kuilu. Juopa, väli, rako ja ero englanninkielisessä termissä ovat kuulostaneet jotenkin kesymmiltä. Mutta nyt alan kallistua äidinkielisen ”kuilun” puoleen.

Olen jossakin tämän blogin kommenttiketjussa kertonut itsekehittelemästäni ikäkausimäärittelystä, jossa kutsuin 30+/- -ikäistä sukupolvea Kiivi-sukupolveksi. Termin taustalla on näiden nuorten kiihkeimpään kasvukauteen sijoittunut hyvinvointi-Suomi, joka tarjosi pilteille esimerkiksi kouluruokailussa lasagnea ja välipalaksi kiivi-hedelmiä. He ovat siis kasvaneet sellaiseen yltäkylläisyyteen, jollaista oma sukupolveni ei voinut kuvitella (vertailun vuoksi viittaus kouluruokaan: aprikoosipuuroa pääruokana, ei välipaloja). Ja tiedän jo nyt, miltä tämä kuulostaa: aivan samalta, kuin oman äitini marina siitä, että 1930-40 -luvuilla ei paljon edes koulunkäynti päässyt rasittamaan, kun oli toista maailmansotaa yms. häiritsemässä.

En siis pysty eläytymään Kiiveihin, jotka ovat tottuneet saamaan haluamansa ”kaikki mulle heti”-periaatteella. Kiiveillä vaikuttaisi jatkuvan sellainen omnipotentti kehitysvaihe, jossa ympäröivä maailma on heille alisteinen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että keskimäärin jokainen lause alkaa sanalla ”minä”.

Tämä sukupolvien välinen kuilu -teema on nyt noussut mieleeni, sillä sain palautetta edellisestä blogipäivityksestäni toiselta tytärpuolista. Ei siis tänne sitelle vaan sähköpostiin, joka on harmillista, sillä te muut blogini lukijat (joita on hurjimmillaan peräti 22 henkilöä vuorokaudessa) olisitte päässeet nauttimaan sen annista. Tai siis niiden, koska jostakin syystä tämä nuori nainen koki asiakseen jatkaa palautteen antamista ilta illan jälkeen.

En nyt aio kertoa, minkälaiseksi henkilöksi minua noissa sähköpostiviesteissä on kuvailtu ja mistä kaikesta syytetty, mutta sen voin kertoa, että pahoitin niistä mieleni. Myönnän epäonnistuneeni suhteessani mieheni tyttäriin. Mutta enpä minä mieheni kanssa naimisiin mennessäni luvannutkaan sitoutua heihin, vaan omaan rakkaaseen Herraseeni! Joten hyvää loppuelämää, tytöt.