Rouva Raadelmasta

Viime viikonlopun Tampereen-matkamme ei suinkaan päättynyt Bertha-ravintolan ja jääkiekkoillan jälkeen, vaan ehtoisa isäntäväkemme Pirkanmaalta oli järjestänyt myös sunnuntaiksi ravintolaelämyksen. Ajelimme puolenpäivän jälkeen Kangasalan Paakari-ravintolaan.

Nimensä mukaisesti ravintola on leipomon yhteydessä. Alkajaisiksi saimmekin vasullisen herkullisia leipiä maisteltaviksemme. Pehmeät leivät olivat hiivatta kohotettuja eli osa oli valmistettu juurimenetelmällä ja osa levainilla (jota Rouvakin yritti vuosi sitten ja epäonnistui). Näkkileipä taas oli mukavan makeaa.

Levain on ruotsalaisen keittiöguru Jan Hedhin lanseeraama, alunperin ranskalainen  tapa leipoa leipää luontaista hiivaa hyödyntäen. Hiivakanta kasvatetaan esimerkiksi rusinoiden avulla.

Levain-leipä oli kerrassaan hurmaavaa: rapea kuori, maukas pohja ja täyteläisen viljainen sisus. Leipäkori tyhjenikin tuotapikaa.

Amuse bouchena saimme nauttia ruisleipälastut, jotka oli lastattu juuri sopivan suolaisella sienisalaatilla.

Seurueemme Herrat nauttivat aterian alkupaloina Pernod-maustetut etanat. Ne tarjoiltiin suloistakin suloisemmissa ranskalaisissa pikkupadoissa. Maistoin lientä, ja se maistui juuri sopivasti anikselta.

Me Rouvat (ja yksi Herrakin) valitsimme pääruoaksi vasikanpaistikkeet korvasienien kera. Kaunis keväinen kokonaisuus, jonka makumaailma oli puhdas ja raikas. Parsat ja mitä herkullisin perunapyre täydensivät annosta.

Herra Pirkanmaalta valitsi pääruoaksi karitsa-Wallenbergin, jota myös kehui, mutta totesi oman annoskokonsa pienemmäksi kuin meidän muiden. Tasapainottaakseen tämän epäkohdan hän nautti vielä jälkiruokasorbetin, joka oli valmistettu viherherukoista. Saimme maistiaiset hänen annoksestaan, ja oli kyllä kieltämättä kielenvievää.

Näin saimme Herran kanssa viettää huippuviikonlopun rakkaiden perheenjäsentemme kanssa. Matkaa olemme kuluneen viikon aikana muistelleet useaan otteeseen. Kiitos vielä Herra ja Rouva Pirkanmaalaisille!

Omat kokkailut ovat nyt jääneet vähemmälle, kun on ollut muuta puuhaa eli wd-opintojen loppuunsaattamiseen liittyviä töitä. Eilen istuin puoli päivää korjaamassa portfoliotani ja tänään pitäisi jatkaa samaa aihetta sekä testata valmiita sivustoja. Pahaksi onneksi sää on mitä kesäisin eikä suuremmin jaksaisi innostua näyttöruudun äärellä kököttämisestä. Pitäisikö olla armollinen itselleen ja ottaa vapaapäivä?

Jos pitäisi nimetä jokin ylivoimaisesti myönteisin web design-työstä aiheutuva juttu, niin se olisi pakottava tarve saada tehdä vastakohdaksi nettityölle jotakin konkreettista, ei-binääristä ja kerralla onnistuvaa.  Viimeksi, kun palasin bittimaailmasta, leivoin Prinsessatortun, ja nyt päätin räjäyttää pajazzon ja leipoa pakastimen täyteen leipää, sämpylää ja pullaa. Kuvassa todisteet puolen päivän puuhailuista.

Ylhäällä vasemmalla on sarja Puolukkaista ruispalaleipää, jonka ohje on Maku-lehden alkuvuoden numerosta. Kannattaa kokeilla, sillä se oli maultaan aivan verrattoman herkullista. Puolukka tuo hapanleipätaikinaan mukavaa lisähapokkuutta.

Taikina on helppoa valmistaa, mutta sen leipominen on vähän samankaltaista sottaamista kuin gluteenittoman leivän kanssa. Tein osasta taikinaa ohjeen mukaisia ruispaloja ja osasta pyörittelin pullia, jotka litistin leivinpellillä. Jälkimmäiset olivat mielestäni kauniimpia, mutta sehän on aivan makuasia.

Sämpylätaikinan valmistin aivan perinteiseen tapaan eli puoleen litraan kädenlämpöistä vettä sekoitin palan (50 g) tuorehiivaa, teelusikallisen suolaa ja saman verran juoksevaa hunajaa. Alustin taikinan pelkillä vehnäjauhoilla, mutta jätin sen melko löysäksi. Alustamisen loppuvaiheessa lisäsin taikinaan noin 50 g voita, jolla sain sen irtoamaan kädestä ja taikinakulhosta.

Kunnollinen kohotus, sämpylöiden muotoilu, niiden kohotus ja kevyt kananmunavoitelu ennen paistamista 225 C uunissa. Osalle sämpylöistä ripotin seesaminsiemeniä ja osalle unikonsiemeniä. 

Eiköhän noilla taas vähän aikaa pärjätä. Samaan syssyyn leivoin pullataikinan ja siitä korvapuusteja sekä Boston-kakun. Kelpaa taas keitellä päiväkahveja. Aivan päätteeksi valmistin vielä satsin lihapullia, jotka ovat parhaillaan uunissa vetäytymässä. Niitä nassutamme saunan jälkeen, johon menemme tuotapikaa.

Tämä ei ole ollut mikään onnellinen viikko meidän huushollissamme. Rouva sai pakit kahdesta työpaikkahaustaan, joista toisessa pääsin ihan haun viimeiseen vaiheeseen asti. Herra puolestaan sai tiedon erään suunnitelmansa torppaantumisesta. Palattiin siis lähtöruutuun, mutta ei nyt sentään vankilan kautta, kuten Monopoli-pelissä.

Viikon pääasialliset ponnisteluni liittyvät ensi viikon web designer-näyttötutkinnon kakkosvaiheeseen. Pieleen taitaa mennä sekin. Kaipa sitä tämmöisiäkin viikkoja tarvitaan…

Vaan olipa yksi myönteinenkin tapahtuma: blogini kävijämäärä ylsi kaikkien aikojen vuorokausiennätykseen, kun keskiviikkona täällä piipahti 411 lukijaa! Toivottavasti osa teistä uusista lukijoista liittyy vakkariporukkaan.

Mutta nyt saunaan ja sitten syömään! Oikein aurinkoista ja levollista viikonvaihdetta teille kaikille!

Eilen vihdoinkin lähikaupassa oli tarjolla kotimaista raparperia. Pitäisiköhän laittaa omalle pihalle yksi puska kasvamaan, niin ei tarvitsisi kytätä joka kevät rapaperien alkuperämaata? Suhtaudun nimittäin skeptisesti hollantilaiseen tehotuotantoon samoin kuin esimerkiksi unkarilaisiin tai puolalaisiin viljelytuotteisiin, joita kastellaan ties millä vedellä.

Päätin siis valmistaa meille tämän helatorstain jälkiruoaksi raparperihyvettä, jota nykyään kutsutaan crumbleksi. Tällainen hyve oli edemenneen isämme suosikkijälkkäri. Vaniljakastike on raparperihyveen ehdoton kumppani.

RAPARPERIHYVE/CRUMBLE

6-8 kpl raparperin vartta
sokeria maun mukaan

muruseos:
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
0,5 tl vaniljasokeria
200 g voita

Huuhtele raparperit ja leikkaa ne noin senttimetrin paksuiksi viipaleiksi. Lado viipaleet uunivuokaan. Laita uuni lämpenemään 200 C.

Mittaa kulhoon vehnäjauho, mausteet ja voi. Nypi voi kuiviin aineisiin. Levitä se sitten raparperipaloille uunivuokaan.

Nosta vuoka uuniin ja kypsennä noin puoli tuntia tai kunnes paistoksen pinta on kauniin ruskehtavaa. Anna jäähtyä hetkinen ja tarjoa sitten vaniljakastikkeen kera.

VANILJAKASTIKE

3 kpl kananmunan keltuaista
o,5 dl sokeria
ripaus suolaa
1-2 rkl vaniljasokeria
2 tl maizena-jauhoa
3 dl maitoa
1 dl kermaa vaahdotettuna

Vatkaa kananmunan keltuaisia hetki paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sokeri, suola, vaniljasokeri ja maizena, sekoita hyvin. Lisää lopuksi maito ja sekoita tasaiseksi.

Kuumenna seosta jatkuvasti vatkaten kunnes se kiehahtaa (tärkkelys suojaa leikkaamiselta). Ota kattila levyltä ja vatkaa hetkinen. Jäähdytä vaniljakastike. Lisää juuri ennen tarjoilua joukkoon kermavaahto.

Ihan tuli lapsuus mieleen! Raparperi on kyllä verraton alkukesän primööri. Muistaakseni vuosi sitten tarjosin kevätaterialla raparperikeittoa, jossa oli joukossa viipaloituja mansikoita ja kruununa vaniljajäätelöpallo. Ei hassumpaa sekään.

Helatorstai on sujunut löysäillessä ja sadetta pidellessä. Auringosta ei ole näkynyt vilaustakaan, joten kateeksi käy itäsuomalaisia hellelämpötiloineen.

Herra jännittää parhaillaan yläkerrassa Suomi-USA -jääkiekko-ottelua, jossa ratkeaa lauantaisen neljännesvälierän taistelupari. Suotavaa olisi, että Suomi pelaisi toisena joukkueena. Lähdemme nimittäin Herran kanssa lauantaiaamuna jääkiekon mekkaan…

Täällä Rouva R. ja alakerran työhuone. Arvannette, mitä yläkerrassa tapahtuu sunnuntai-iltapäivänä lätkän MM-kisojen aikaan?

Viikonloppuna on taas tullut kokkailtua yhtä sun toista. Haasteellisin näistä oli eilispäivän jälkiruoka, Crêpes Suzette. Katselin männäviikolla televisiosta “Neljän tähden illallisen” uusintaa, jota en ollut nähnyt ja jossa Katriina Honkanen valmisti oman ateriansa jälkiruoaksi ohukaisia Suzetten tapaan.

Kaivoin “Ranskalaisen keittiön salaisuudet” esiin ja tempaisin Julia Childin ohjeen mukaan ruoan. Child mainitsee niin huvittavasti: “Jokaisella keittiömestarilla on oma Crêpes Suzette-ohjeensa. Monista kokeilemistamme tämä tuntui erityisen hyvältä”. Kuinkahan monta ohjetta on tuntunut vähemmän hyvältä –  ja kuka nyt ylipäänsä viitsii näitä valmistaa testatakseen ohjetta?

CREPES SUZETTE

(n. 6 annosta)

taikina:
2 dl maitoa
2 dl kylmää maitoa
3 kpl kananmunan keltuaista
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
3 rkl Cointreau-likööriä tai konjakkia
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sulatettua voita

Valmista takina vatkaamalla kaikki ainekset sekaisin. Julia Child suositteleen työhön tehosekoitinta, mutta ihan hyvin taikina valmistui käsin kierrevatkaimella. Taikina saa vetäytyä jääkaapissa muutaman tunnin. Sinä aikana ehtii valmistaa tähteeksi jääneistä kananmunan valkuaisista marengit (3 kpl valkuaista + 2,25 dl sokeria).

Paista taikinasta ohukaisia pinnoitetulla pannulla. Jätä ohukaiset odottamaan. Ohjeessa painotetaan, että ohukaisten sopiva koko on halkaisijaltaan 10- 12 cm. Meille tuli suurempia.

appelsiinivoi:
4-5 kpl sokeripalaa
2-3 kpl appelsiinia
0,5 dl sokeria
n. 150 g voita
0,75 dl appelsiineista puristettua mehua
0,5 dl Cointreau-likööriä

liekittämiseen:
sokeria
0,5 dl konjakkia
0,5 dl Cointreau-likööriä

Valmista appelsiinivoi: pese appelsiinit. Hierrä sokeripaloja appelsiinin kuoreen niin pitkään, että sokeripalat muuttuvat oransseiksi irtoavan appelsiiniöljyn vuoksi. Kuori appelsiineista oranssi kuori ja hienonna se. Mittaa sokeri kulhoon ja lisää joukkoon appelsiinin kuorisuikaleet ja sokeripalat. Hienonna survoen ainekset.

Lisää kulhoon huoneenlämpöinen voi ja vaahdota se sokerin ja kuorisuikaleiden kanssa. Kun vaahto on kuohkeaa, lisää joukkoon vähitellen keskenään sekoitetut appelsiinin mehu ja appelsiinilikööri.

Sulata appelsiinivoi ja pyöräytä ohukaiset siinä. Taittele ohukaiset ensin kaksinkerroin ja sitten vielä uudelleen kaksinkerroin. Siirrä ne tasaisesti pannulle.

Kuumenna varovaisesti pienessä kasarissa appelsiinilikööriä ja konjakkia. Kun ne ovat lämmenneet, sytyä liemi tuleen ja kaada ohukaisille. Liekitä jälkiruokaa kunnes alkoholi on palanut pois ja liekit sammuvat. Tarjoa Crêpes Suzette välittömästi.

Aikamoista nannaa tämä oli, mukava karvaan appelsiininkuoren ja makean yhdistelmä. Meidän perheen lellipentu söi ohukaisia varsin kiitettävästi!

Onneksi eilinen pääruoka oli sangen kevyt, sillä se koostui vain grillatusta taimenesta ja perunasalaatista. Lähikaupasta löytyi tällä kerralla noin 700 grammainen meritaimen, jonka suolasin pari tuntia ennen grillaamista.

Perunasalaatti syntyi ylijäämäksi tarkoituksella keitetyistä perunoista, majoneesista, creme fraihcesta, kevätsipulista, maustekurkkukuutioista ja kapriksista (jess, taas!). Mausteena majoneesikastikkeessa oli sinappia, suolaa ja valkopippuria.

Taimenen voitelin öljyllä ennen grillaamista. Koska kala oli suolattu, oli sen käsitteleminen grillissä huomattavasti helpompaa kuin suolaamattoman. Silti kala oli sen verran vähäsuolaista, että jouduimme sen pintaan ripottelemaan hiutalesuolaa.

Eipä jäänyt hävikkiä tästä kalasta!

Tänään leivoin aterialle leivän. Olemme nyt muutaman kerran pettyneet pataleipäämme, joten tein vaihteeksi ihan tavallisen hiivataikinan. Taikinanesteestä osa oli maitoa, osa jauhoista kokojyvävehnää, mutta muuten valmistin leivän tavalliseen tapaan. Kypsensin leivän pizzakivellä, ja täytyy myöntää, että hyvää tuli.

Aterian toinen keskeinen komponentti oli salaatti kreikkalaiseen tapaan. Tässäkään ei ole mitään tajuntaa räjäyttävää, vaan rapeaa lehtisalaattia, kevätsipulia, basilikan lehtiä, kurkkua, paprikaa, tomaatteja, Kalamata-oliiveja ja feta-juustoa. Kastiketta ei varsinaisesti ole, vaan ruiskauttelin salaatille oliiviöljyä, viinietikkaa ja mausteita (suolaa, mustapippurirouhetta ja kuivattua oreganoa).

Ja tässä sitten kokonaisuus: kebakoita, kreikkalaista salaattia ja leipää. Kebakot ovat melko tavanomaista kotiruokaa meillä ja etenkin kesäaikaan. Tapaan ostaa lampaan jauhelihaa valmiiksi pakastettuna Mestaripalvista aina, kun käymme siellä. Pakasteesta löytyy näin aina vähän “pahanpäivänvaraa”!

KEBAKOT

n. 600 g lampaan jauhelihaa
2 kpl kananmunia
0,5-1 kpl sipulia
1-2 kpl valkosipulinkynttä
2-3 rkl soijakastiketta
2-3 rkl hienonnettua tuoreyrttiä: timjamia, persiljaa, rosmariinia oman valinnan mukaan
0,5 dl korppujauhoja
mustapippuria ja suolaa maun mukaan

Hienonna sipuli, valkosipuli ja mausteyrtit. Sekoita kaikkia ainekset keskenään. Anna taikinan vetäytyä puolisen tuntia.

Muodostele taikinasta noin kahdeksan sukkulamaista pihviä. Nostele pihvit uunivuokaan tai pinnoitetulle uunipannulle. Kypsennä 225 C uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes kebakot ovat kypsiä. Kebakot voi tikuttaa kypsinä grillivartailla, jos haluaa.

Lopuksi vielä tilltugg-ohje. Valion uudessa sesonkilehdykässä oli mielenkiintoinen ohje chilijuustokekseistä karamellikastikkeella. Voisin siteerata rakasta miestäni: “Ei huono” eli ovat aivan kokeilemisen arvoisia. Ohjeessa on yksi omituisuus: sokeria kehotetaan sekoittamaan jatkuvasti sen sulamisen ja ruskeutumisen aikana. Itse en yleensä sekoita eikä nytkään olisi kannattanut, sillä sokeri klimppaantui sekoituslusikkaan.

*   *   *

Noin. Tuollaista täällä on touhuttu. Nyt alkoi kolmas erä Suomi-USA -ottelua ja taitaa olla jälkiruoan paikka. Ne sivutuotemarengit pääsevät nyt kehiin jäätelön kera…

Miehen mieli on sitten erikoislaatuinen. Eilen valmistin meille broilerin rintafileistä kääröjä, jotka ummistin pekonilla. Pekonin viimeinen käyttöpäivä sattui olemaan tämä torstai, joten ajattelin “upottaa” sen ruokaan tavalla tai toisella. Ehkä kaikki johtui juuri pekonista, mutta enpä ole sellaista suitsutusta ateriasta saanut aikoihin kuin eilen! Unohtuivat tonnikalalasagnen kaprislisäykset saman tien!

Koska meillä oli lehtisalaattia turhan nihkeä määrä, päätin ottaa mallia “Hävikistä herkuiksi” -projektin bloggaajista ja hyödynsin vanhenevan leivän salaatin komponentiksi. Kun broilerirullat kypsyivät uunin toisella seinustalla, laitoin toiselle seinustalle uunivuoan ja sille leipäviipaleet. Ruskistuneet leipäpalat silasin oliiviöljyllä ja raaputin pintaan valkosipulinkynttä. Muutama suolakide päälle ja jäähtymään. Kuutioin sitten osan leipäviipaleista ja lisäsin salaattiin. Tuli herkullista ja hieman täyttävämpääkin!

Ja arvatkaapa, kuka vetäisi ne loput leipäpalat? Juu, sama jamppa, joka söi kaksi kolmesta broilerikääröstä!

BROILERIKÄÄRÖT

3 kpl maustamatonta broilerin filepihviä
n. 0,5 pak Mustapekka-juustoa
suolaa, mustapippurirouhetta
1 pak pekonia (n. 170 g)
1-2 dl kermaa

Laita uuni kuumenemaan 225 C. Leikkaa broilerin filepihveihin pienet viillot ja avaa ne “kirjalle”, joilla pihvi laajenee hieman. Nosta joka fileelle palanen pippurijuustoa, mausta fileet sisäpinnoiltaan ja kierrä ne rulliksi. Kiedo pekonit rullien ympärille, kiinnitä cocktail-tikulla (tai metallisilla leikkelepuikoilla, kuten näkyy kuvassa).

Nosta broilerirullat uunivuokaan ja vuoka uuniin. Kypsennä noin 10 minuuttia. Laske sitten uunin lämpötila 175 C, kaada vuokaan tilkka kermaa ja jatka kypsentämistä vielä noin 40 minuuttia (paistoaika riippuu broilerfileen paksuudesta).

Anna vetäytyä hetki ja tarjoa raikkaan salaatin kera. Pippurijuuston voi korvata vaikkapa sulatejuustolla tai juustoraasteella. Voisi tuossa menetellä sinihomejuustokin, mutta sitten saa broilerifileen suolaamisen unohtaa tyystin.

Toissailtana täällä oli mielenkiintoinen valoilmiö. Vastarannan värit muuttuivat kullankeltaisiksi vähän ennen auringonlaskua.

Kuvassa näkyvät vähän hooposti terassin kalusteet ja aurinkovarjon nyöri, mutta olkoot.

Rouvalla käynnistyi valmistautuminen web designer -näyttötutkinnon kakkosvaiheeseen, kun saimme tiistaina tutkintoajankohdat. Toukokuun 31. päivänä pääsen uudelleen selvittämään tekemisiäni tutkinnon vastaanottajille. Muut projektit joutuvat nyt hetkeksi sivuun, sillä puuhaa riittää rästihommissa toviksi jos toiseksikin.

Jotenkin tuntuu todella työläältä palauttaa mieleen julkaisujärjestelmiin liittyviä yksityiskohtia. Herra on joutunut nyt uhrikseni, koska hän haluaa oppia myös tekemään nettisivuja. Olemme muutama hauskan opetustuokion viettäneet Joomlan äärellä! Herran mielestä matkin omaa opettajaani jopa äänenpainoiltani! Opettajan tekemät tuntinauhoitukset kun ovat olleet aktiivisesti käytössäni, ja Herrakin on saanut niitä ajoittain kuunnella. Katsotaan nyt, kumpi saa ensimmäisenä omat sivunsa valmiiksi!

Jatketaanpa kuuden euron pääraaka-ainelinjalla: tonnikalalassea! Toinen maamme kauppaketjuista tarjoaa tonnikalaa erikoishintaan 2,50 euroa/ 2 prk ja lisäksi miniluumutomaatteja noin eurolla rasiallisen. Juustonkannikoista saa kätevästi juustoraasteen, maitoa löytynee jääkaapista, joten tarveaineiksi kaivataan lasagnelevyjä, kaprista, tomaattimurskaa, muutama sipuli ja mausteita.

Ohje on aikoinaan bongattu Kodin Kuvalehdestä, mutta olen pudottanut siitä pinaatit pois niin lasagnelevyistä kuin valkokastikkeestakin. Kaprikset antavat mukavaa kirpeyttä tonnikalaseokselle, joskaan perheemme näpäkärsä-Herra ei tätä halunnut ymmärtää (tee sitten edullista ja maukasta ruokaa…grrrrrr).

TONNIKALALASAGNE
(6-8 annosta)

noin 12 kpl lasagnelevyä
3-4 prk tonnikalaa öljyssä
3 salottisipulia tai 2 salaattisipulia
1-2 tl sitruunapippuria
suolaa, ripaus sokeria
1 dl persiljasilppua tai 2 rkl kuivattua persiljaa
1 prk (50 g) kapriksia
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
1-2 rasiaa kirsikkatomaatteja halkaistuina tai 1-2 kpl viipaloitua tomaattia

Valkokastike:
50 g voita tai margariinia
1 dl vehnäjauhoja
9 dl kevytmaitoa
suolaa
muskottipähkinäjauhetta
rouhittua mustapippuria

Väliin ja pinnalle:
3-4 dl raastettua punaleimaemmentalia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele lasagnevuoka.Halkaise kirsikkatomaatit.

Valuta tonnikalojen öljy ja kuullota pieneksi silputtu sipuli öljyssä. Lisää tonnikalat ja sekoita hyvin. Mausta. Valuta kapriksista neste ja lisää joukkoon tomaattimurskan kanssa.

Aloita valkokastikkeen valmistaminen kuumentamalla rasva. Lisää jauhot ja kypsennä sekoitellen minuutti tai kaksi. Lisää maito vähitellen, koko ajan sekoittaen. Kuumenna kastike kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Jos kastike tuntuu liian paksulta, lisää vähän maitoa.

Kokoa lasagne: Levitä ohut kerros tonnikalaseosta vuoan pohjalle ja sen päälle kerros lasagnelevyjä. Levitä levyjen päälle uusi kerros tonnikalaseosta ja myös valkokastiketta. Asettele tomaatit kastikkeen päälle leikkauspinta ylöspäin ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Täytä seuraava kerros samalla tavalla.

Levitä päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle vain kerros valkokastiketta. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja asettele tomaattipuolikkaita koristeeksi.

Paista uunin alatasolla 30-40 minuuttia. Anna vetäytyä 10-15 minuuttia ennen tarjoamista. Tarjoa vihersalaatin kanssa.

Tästä näkee, että lasagne oli mehevää ja pehmoista toisin kuin äitini valmistama. Olen kuullut todistajalausunnon siitä, itse en ole päässyt maistamaan. Hän oli kyllästynyt tekemään valkokastiketta ja mäiskinyt vain lasagnelevyt ja jauhelihakastikkeen uunivuokaan. Oli kuulemma ollut “rapeaa”…

Tänään on ollut huikean keväinen päivä sään puolesta. Parhaillaan mittari näyttää + 13 C, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja kauppareissulla näin ojanpenkalla kukkivia rentukoita.

Raadelma on muuten päässyt mediajulkisuuteen viime päivinä, kun tyttöset olivat löytäneet täältä ihan lähistöltä ihmisen pääkallon. Huhuu! Dekkariaivosolut käyttöön!

Vaiko molempia? Top 100 ruokablogit -sivuston aktiivibloggaajat käynnistivät toukokuun ajaksi Hävikistä herkuksi -kampanjan, jonka tavoitteena on antaa lukijoille vinkkejä ruokahävikin vähentämiseksi ja hävikkiruokien tuunaamiseksi entistä ehommaksi herkuksi. Loistava ajatus ja hyvin kannatettava.

Rouva on seuraillut kampanjointia omalta ulko-orbitaaliltaan ja miettinyt, miksi tuo aihe ei lainkaan nappaa? Ehkä se johtuu siitä, että en itse pidä tähderuuista enkä näe suurtakaan oivallusta tuoreen ruoan ja tähteiden yhdistämisessä, joka mielestäni vastaa määritelmää “keskimääräisestä”: toinen käsi lieden kuumalla levyllä ja toinen pakastimessa.

Suuri vastenmielisyyteni tähteitä kohtaan juontuu jo lapsuudesta, kun näin ja etenkin haistoin mummuni jääkaapin. Mummun kotihengetär Raakel oli huolellisesti laittanut pienetkin ruoan rippuset emaliastioihin ja peittänyt ne nurinpäin käännetyillä leipäpusseilla. Tuorekelmun kaltaiseen tuhlailuun kun ei mummulla sorruttu! Säästäväisyyden hyve ei kuitenkaan pelastanut kumpaakaan; molempien naisihmisten kohtaloksi koitui syöpä.

Näin mutkan kautta pääsen siis kiinni omaan vastenmielisyyteeni vanhentuneita tai vanhenemassa olevia ruoka-aineita kohtaan: niiden mikrobiologinen laatu ei vastaa tuoretta ruokaa. Hävikkiruoat tulisi jäähdyttää nopeasti kylmähauteissa ja suojata huolellisesti esimerkiksi hapelta ja huoneilman homeitiöiltä. Meillä ainakin välillä ruoka jää aterian jälkeen pöytään jäähtymään, kun siirrymme aterialta “digestoimaan” olohuoneen sohvalle. En ole kunnon emäntä, joka huolellisesti paneutuisi ruokien säilytysratkaisuihin.

En silti ole sitä mieltä, että meidän kotitaloudestamme kannettaisiin roskiin neljä kiloa ruokajätettä kuukaudessa (= MTT:n tutkimustulos). Kyselin aiheesta Herralta, joka yleensä hoitaa roskapussikeikat, ja hän oli samaa mieltä. Useimmin tähdeosastolta löytyy jostakin syystä ruisleipää. Toinen ongelmatuoteryhmä ovat hapanmaitovalmisteet, joissa päiväykset tulevat vastaan (ja niitä kyllä satunnaisesti käytän parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin). Kolmas osasto ovat virheostokset, sillä uteliaana ihmisenä haluan kokeilla uutuustuotteita. Varsin usein ne eivät vastaa mielikuvaani ja jäävät sitten pyörimään kaappeihin.

Kuten olen jo aiemmin tänä keväänä kertonut, olemme pyrkineet Herran kanssa järkeistämään ruokakulujamme. Tämän blogikirjoituksen kuvakooste kertoo hankkeesta. Olen siirtynyt arki- ja viikonloppuruokien erotteluun, jossa keskeisin juttu on pääraaka-aineen hinta. Arkisin sen rajana on ollut noin kuusi euroa, viikonloppuisin rajaa ei varsinaisesti ole. Silloin ruoanlaitto onkin lähinnä harrastustoimintaa ja blogipäivitykseen tähtäävää.

Viikonlopun ruoista tähteitä ei pääsääntöisesti jää, koska ne ovat silkkaa herkuttelua. Viikolla ei ole niin nöpönuukaa, jos kahden hengen taloutemme nakkaa ylimääräisen perunan tai muun komponentin poistoihin, sillä siitä ei venyttämälläkään saisi kahdelle uutta ruokaa. Tai siis saisi, jos lisäisi tuoretta ruokaa joukkoon, mutta kuten jo edellä perustelin, en siihen ryhdy.

Kuuden euron taktiikalla saa aikaiseksi yllättävän monipuolista ruokaa. Monessa niistä on etuna se, että teemme työtä kotona, jolloin voin laittaa hitaasti kypsyvän ruoan tulemaan jo hyvissä ajoin ennen ateriaa. Emme siis tarvitse puolessa tunnissa valmistuvia aterioita, jossa jo sinänsä syntyy otollinen säästömahdollisuus.

Aivan tukitavalliset kotiruoat, kuten nakki-, bolognese- ja sianlihakastike, lihamakaronilaatikko, Janssonin kiusaus ja useimmat keitot (gulassi-, sipuli- ja hernekeitot) mahtuvat kuuden euron “kustannusikkunaan”. Porsaan ulkofilettä on melko usein tarjouksessa kokonaisena noin kuuden euron kilohintaan. Silakat fileenä jäävät samaan hintakategoriaan, kokonaisina vaivattakin. Vastikään löysin ahvenia, jotka olivat kilohinnaltaan 5,90 euroa. Pastaruoat ovat edullisia (kuvassa pastasalaatti), koska makuaineita ei tarvita suurta määrää. Perunat puoltavat paikkaansa edullisina ateriakomponentteina – etenkin rospuuttoaikaan, kun vihannesten maku ja hinnat ovat karseita.

Tämä tarina ei siis ollut kirjoitettu elvistelymielessä, vaan omaa pohdintaani omista valinnoistani. Ja täytyy myöntää, että Hävikistä herkuksi -kampanja on aiheuttanut Rouvassakin aivan selkeästi huonoa omatuntoa – kuten varmasti oli tarkoitus!

Voi miten huikean kaunis aamu tänään olikaan! Herra lähti Helsinkiin työmatkalle kuuden jälkeen ja nousimme varhain. Pitäisi taas saada valveillaolorytmi kohdilleen, koska meistä on ehtinyt kehkeytyä yökukkujia viimeisten kahden vuoden aikana.

Tänään on muuten aivan erityinen päivä, sillä tasan kaksikymmentä vuotta sitten olemme Herran kanssa tavanneet ensimmäisen kerran. Eipä olisi silloin voinut kuvitella tätä päivää…