Mikähän ihmeen päivityspäivä perjantaista on tälle blogi-paralle tullut? Nytkin olisi torstaina ollut mainio mahdollisuus postata, mutta enpä saanut aikaiseksi. Vaikka haitanneeko tuo, kuten sutkit savolaiset tapaavat retorisesti kyseskellä.

Nyt on Varsinais-Suomeen tullut KESÄ! Todisteena kuva meidän takametsästämme.

Tiistaista torstaihin nautiskelimme elämästä, kun Herra ja Rouva Pirkanmaalta viettivät meillä huikean hauskan miniloman. Pari päivää päksähti niin nopsasti ettei oikein ehditty edes aterioita valokuvaamaan. Haitanneeko sekään mitään?

Kylmäsavuporo-sinihomejuustohyydyke.

Tämä savuporo-sinihomejuustohyydyke sentään tallentui pikseleinä. Sapuska oli tiistai-illan alkupala, ja sen tarkoituksena oli juomahalun nostattaminen. Toimii!

Hyydykkeeseen tarvitaan:

150 g kylmäsavuporonpaistia rouheena
150 g Aura Gold-sinihomejuustoa kuutioituna
80 g purjon valkeaa osaa hienonnettuna (ison purjon valkean osan puolikas)
2 rasiaa kermaviiliä
1 rasia raejuustoa
1 dl hienonnettua persiljaa
4-5 kpl liivatelehteä
tilkka sitruunan mehua
suolaa ja mustapippuria myllystä

Tarjoiluun ruispatonkia, viinirypäleitä ja hieman kylmäsavuporonpaistia ohuina viipaleina.

Valmistus sujuu näin: sekoita kuutioidut ja hienonnetut ainekset sekä raejuusto kermaviiliin. Pehmitä liivatelehtiä kylmässä vedessä noin kymmenen minuuttia ja sulata ne sitten kiehuvaan sitruunanmehutilkkaan. Kun liivateliemi on hieman jäähtynyt, lisää se ohuena nauhana valuttaen ja voimakkaasti sekoittaen poro-juusto-seokseen.

Tarkista maku ja kaada seos kylmällä vedellä huuhtaistuun astiaan, mielellään saisi olla rengasvuoka. Jos joskus raaskin, hankin meille sellaisen silikonivuoan, josta erityisesti kaikki hyydytetyt jutut on helppoa saada irti. Anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Jos tulee kiire – kuten Rouvalle nyt – voi seoksen laittaa noin tunniksi pakastimeen. Pitää vain olla tarkkana ettei se unohdu sinne, koska sen sulattaminen vie sitten taas oman aikansa. Vai haitanneeko tuokaan?

Kumoa hyydyken tarjoiluvadille ja lisää ruisleipäsiipaleet sekä viinirypäleet ja muutama poronpaistiviipale. Sitten vaan ääntä kohti! Palanpainikkeeksi sopivat olut ja punaviini.

Ateria jatkui sitten blineillä (tiedetään: ovat talviruokaa) lisäkkeineen, jälkiruokakku unohtui jääkaappiin. Keskiviikon ateria aloitettiin Creme Ninonilla, joka olikin kiva uusi tuttavuus kuohuviinilisineen. Pääruokana nautimme surf&turf-annokset ja niiden lisäkkeenä grillattua tuoreparsaa tomaatti-ruccolasalaatissa sekä tietenkin hollandaisea. Jälkiruoka rakentui raparperikeitosta, mansikoista, vaniljajäätelöstä ja punssista. Slurps, oli hyvää etenkin viimemainittu!

Näkymä olohuoneesta.

Eilinen helatorstai oli mukavan lötkö palautumispäivä. Herran kanssa vedimme kunnon päiväunet, vaikka edellinen yö oli jo nukuttukin (tiistai-ilta hieman venähti).

Tänään ohjelmassa on työtä ja opiskelua, huomenna vuorossa ovat puutarhatalkoot. Terassit pitäisi pestä ja suojakäsitellä öljyllä, ja lisäksi taloyhtiö on tilannut lukuisia suursäkillisiä kuorikatetta, jota pitäisi jokaisen huushollin levittää pensaiden juurelle. Siinäpä meille puuhaa, joka nyt valitettavasti syrjäyttää ylioppilasjuhlat Naantalissa.

Salviat etupihalla.

Kesäkukkiin Rouva jo ehti viime viikolla ryhtyä. Parvekkeen marketat saivat väistyä etupihalle, kun runkoruusu sai paraatipaikan. Ruusussa ei tosin vielä ole kukkia, joten sen ikuistaminen kameralla saa odottaa.

Etupihalle istutin myös salvioita, kun niissä on niin erityinen sininen sävy.

Vielä on hyötykasvilava laittamatta kesäkuntoon, mutta Rouvan uskoo vanhaan sanontaan, ettei avomaahan kannata istuttaa mitään ennen kesäkuun kuudetta. Toisekseen en ole vielä päättänyt mitä muuta kuin chili päätyy penkkiin tänä kesänä. Viimevuotinen tomaattikokeilu ei oikein tuottanut tulosta. Tomaatteja toki tuli, mutta ne eivät ehtineet saada punaa poskiinsa kesän aikana. Säilöttyjä vihreitä tomaattejakaan en niin paljon arvosta, että toista kertaa viitsisin ryhtyä tomaattitarhuriksi!