Kirjoitettu julkaissut Rouva Raadelmasta

Lomalaisten elämää

Hohhoijaa tätä lomalaisten elämää! Säät jatkuvat kesäisinä ja olo alkaa olla jo melkoisen keveätä, kuin poutapilvellä kelluisi.

 

Toinen lomaviikko on siis alussa, ja mikä parasta, meillä ei ole mitään suunnitelmia sille. Herra kotiutui sunnuntaina puolilta öin Sulkavan Soutu-retkeltään, ja on tänään vielä hieman voipunut. Suunnittelee tuossa parhaillaan päiväunille vetäytymistä, mikä kuulostaa oikein mainiolta.

Sain luvan julkaista tämän diplomin blogissani!

Sulkavan Soudut on nyt Herraseni mukaan hänen osaltaan loppuunluettu tarina, vaikka matka olikin ollut hauska ja rentouttava. Herralle ehti kertyä suursouduissa neljän vuoden tauko, eikä ”Sulkava ei ollut enää kuin ennen”. Pitihän se nyt tietysti käydä paikanpäällä toteamassa! Jotenkin ymmärrän kyllä tuon lievän pettymyksen: ei mikään ole edes keskimäärin säilyvää. Mukavat mielikuvat viiden vuoden takaa ovat ehkä nekin kultaantuneet, mutta yhtä paljon ihminen itse ehtii muuttua noina vuosina.

Hyvä lomanavaus tuo reissu Herralle kuitenkin oli, sillä työasiat jäivät mielestä.

Rouva puolestaan todensi ryhdittömyyttään soutuleskenä oleillessaan. Luin kaksi dekkaria ja kiitettävän määrän lehtiä, katselin televisiota enemmän kuin aikoihin enkä viis veisannut ruokahuollosta. Olin kuvitellut tekeväni itselleni helpon kesämekon, mutta kaavat ja kangas ovat yhä koskemattomina yläkerrassa (sinne asti ne sentään raahasin, kun suunnittelin leikkaavani mekon keittiön pöydällä).



Lounas viime perjantailta: saaristolaislimppua ja marinoituja savusilakoita. Kyytipoikana Kukkoa.

Poikkesin sentään Paraisten kauppareissulla minulle vielä uudessa kalakaupassa, Kalajaloste Lahtisella. Sainkin sieltä eväät kahteen lounaaseen: ensimmäisenä päivän nautin kauppiaan katkarapusalaatista, jota söin avokadon kera. Toisena päivänä lounas rakentui samaisesta myymälästä ostetusta saaristolaislimpusta ja savusilakoista. Ne olin marinoinut päivänä yksi. Ohje noudattelee Bo Carpelanin ”Savusilakkaidylliä”, joka puolestaan löytyy Anna-Maija Tantun ”Silakka”-keittokirjasta.

Marinoidut savusilakat

n. 500 g savusilakoita (jos on tarjolla Sundomin [Vaasan] savusilakoita, niin kannattaa ottaa niitä)
1 ruukku ruohosipulia

marinadi:
vajaa 1 dl punaviinietikkaa
2 dl rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä

Perkaa silakat ja lado kalapalat ruhosipulin kanssa kerroksittain tarjoilukulhoon. Sekoita marinadin ainekset keskenään, ja kaada seos silakoille. Peitä huolella ja nosta jääkaappiin vetäytymään. Tarjoile mieluummin vasta seuraavana päivänä paahdetun saaristolaislimpun kera. Kylmä olut hakee vertaistaan juomana, joskin Carpelanin mukaan vichyvesi ja snapsi sopivat kyytipojiksi.

Itse asiassa tämä sopisi alkuruoaksi sille juhannuksena valmistamalleni rustiikki-possulle. Juhannuspossun ohje tulee siis nyt!

Rustiikkinen possu juurespedillä

n. 1 kg possun ulkofilettä, jossa saisi olla noin 1 cm silavaa (tässä ei valitettavasti ollut)
n. 1 rkl hiutalesuolaa
n. 1 rkl kuivattua rosmariinia
mustapippuria myllystä

Leikkaa silavakerrokseen reilun senttimetrin uurrokset niin, että pintaan muodostuu ristikko. Hiero mausteseosta liahn pintaan niin, että enin osa jää silavakerrokseen.

Nosta liha uunipannulle ja aloita kypsentäminen 250 C:ssa uunin yläosassa. Kun lihan pinta alkaa ruskistua, laske lämpötila 150- 175 C ja possu uunin alatsaolle. Jatka kypsentämistä kunnes lihan sisälämpötila on noin 75 C ja se läpikotaisin kypsää. Jos lihapala on reilusti yli kiloinen, voi uunin lämpötilaa pitää korkeammalla pidempään. Ideana on se, että possun fileen pintaan muodostuu rapea ja maukas kerros ja sisäosa jää melko miedoksi.

Juurespeti valmistetaan suikaloimalla karkeasti valikoima omia suosikkijuureksiaan. Meillä oli kaksinaurista, porkkanaa, palsternakkaa, selleriä ja vähän perunaakin sekä runsaasti lohkottuja punasipuleita. Kasvikset levitetetään uunivuokaan ja niille valutetaan hunajaa, hieman rypsiöljyä ja soijakastiketta. Kypsennetään possun kera niin, että juurekset lisätään noin tuntia ennen koko satsin kypsymistä.

Vaikea antaa kovin tarkkoja aikoja, mutta mikään näistä komponenteista ei kärsi ylikypsentämisestä, joten sen puolesta ruoka on äärimmäisen huoleton. Syksyllä kasvisvalikoimaan voi lisätä hapokkaita omenalohkoja.

No niin, ja lopuksi veilä raparperistruudeli, jota siis söimme vaniljajäätelön kera juhannuspäivän aterialla. Myös tämä sopii syksyyn ja omenasesonkiin. Ohje on HS:n Eeva Salosen ”Ruokatorstai”-keittokirjasta.

Raparperistruudeli

3/4 l raparperipaloja
2 dl sokeria
1 dl rusinoita
1/2 dl mantelijauhetta
6 arkkia filotaikinaa
100 g voita
mantelilastuja ja tomusokeria pinnalle

Valmista täyte: Leikkaa raparperit vajaan sentin pituisiksi paloiksi. Sekoita palojen joukkoon sokeri, rusinat ja mantelijauhe.

Filo-taikinan käsitteleminen: Sulata voi. Levitä uunipellin päällä olevalle leivinpaperille filoarkki ja voitele filoarkki kevyesti voisulalla. Asettele arkki toisensa päälle myös voideltuina. Laita niiden päälle viimeinen, voitelematon arkki. Lusikoi täyte arkin päälle. Taita arkkikasan vasen ja oikea reuna täytteen päälle ja rullaa paksuksi kääröksi.

Voitele rulla voisulalla ja ripottele pintaan mantelilastuja. Kypsennä 200 asteessa noin 40 minuuttia. Pellille saattaa valua raparperista nestettä.

Höh, nyt kun katson tätä menuehdotustani, niin ovatpa kaikki ruokalajit jotenkin ruskeita! Mutta eihän kenenkään tarvitse tätä settiä toteuttaa, jos kärsii samanvärisyydestä. Maut kyllä rimmaavat yhteen, sen voin taata.

Tänään kävimme jälleen Paraisilla ruokakaupoilla, tosin emme tuossa kalakaupassa. Lounaaksi vetäisimme halsterisiikaa ruisleivällä ja illalla valmistan meille pannuahvenia. Nauvolaiset Siiklit haastavat Vuolan perunat – viimeksi erä meni nauvolaisten voitoksi! Jälkiruokana tarjoan samaa kuin aamupalallakin: ternijuustoa ja mansikoita. Sonnintöyssyä, kuten Somerolla sitä kutsutaan – osoitus jotenkin vinksahtaneesta huumosrintajusta tämäkin…

Leppoisaa loman jatkoa niille, joilla sitä on!

Kirjoitettu julkaissut Rouva Raadelmasta

Loma alkaa n – y – t – NYT!


Mansikat kannattaa säilöä nahkareppuun juuri nyt. Tilkka sitruunanmehua ja ripaus sokeria nostavat mansikan omaa makua.

Heinäkuu! Mihin tämä aika oikein kuluu? Vastahan juhlittiin kesäkuun alkua.

No, tänään on merkityksellinen päivä, koska rakas siippani siirtyi tällä päivämäärällä osa-aikaeläkkeelle! Vetreä eläkeläinen lähti hetki sitten hiihtämään, ja kun hän palaa reissultaan, on vuorossa soutua ulkovarastossa. Kuulostaa hieman kornilta, mutta mies harjoittelee soutulaitteella viikon päästä käynnistyviä Sulkavan suursoutuja varten. Tilaavievä harjoitushärveli on sijoitettu siis ulkovarastoomme, jonne on myös viety kaikenlaista rekvisiittaa piristämään yksinäistä soutelijaa – muun muassa vanha pc, jolla Herra kuuntelee äänikirjoja aikansa kuluksi.

Soutuharjoituksen jälkeen saunomme ja aloitamme Herran kesälomailun hieman tavanomaista paremmilla trahteerauksilla.

Kävin aamulla Pläkkikaupungissa lihakaupoilla, ja yllä näkyvät viikonlopun eväämme: etualalla lampaan kyljyksiä, vasemmalla paahtokylkeä ja oikealla lehtipihvit.

Lampaan kyljykset ovat suunnilleen parasta, mitä meidän huushollissamme tiedetään. Grillaamme ne ja herutamme kyljäreille sitruunan mehua. Muutama hippunen kidesuolaa ja nautinto on täydellinen! Kyytipojaksi hankimme Yellow Tailia, joka mielestämme täydentää oivasti kyljysten makua. Melko stydi viini.

Lauantaina todennäköisesti vuoron saavat lehtipihvit, jotka on nuijittu naudan ulkofileestä. Perinteinen grillipihvi ranskanperunoilla on todennäköisesti huomenna tervetullut, koska voi olla, että podemme hienoista dagen efteriä. Ja vaikkei podettaisikaan, maistuvat silti mainioilta.

Pyhäpäivän ratoksi valmistamme porsaan paahtokylkeä, joka saa glazen Akseli Herlevin tapaan. Hullaannuimme täysin tähän bbq-kastikkeeseen heti ensimaistamalla:

1 plo HP-kastiketta
1 dl tummaa siirappia
10 valkosipulin kynttä hienonnettuina
1 rkl Dijonin sinappia
1 rkl ketsuppia
2 rkl hienonnettua tuoretta timjamia (käytin puolet määrästä kuivattua)
muutama tippa Liquid Smoke -savutiivistettä TAI HP-kastiketta, jossa on jo savuaromi. Puoli pulloa HP:ta riittää siinä tapauksessa.

Ainekset mitataan kattilaan ja keitellään hissukseen noin kymmenen minuuttia. Kastiketta sivellään sitten possunkyljelle grillaamisen loppupuolella (kärähtää helposti).

Viimeksi esikypsensin lihan uunissa (175 C noin tunti) ja hieman jäähtyneenä paloittelin sen sekä grillasin. Oli kyllä niin suunmyötäistä herkkua että vieläkin alkaa kuola valua…

Kyljysateria aloitti loman.

Tänään täällä Varsinais-Suomessa on aivan täysi tropiikki. Viime yönä satoi ja aamu aukeni hieman sumuisena, mutta äärimmäisen kosteana. Minulla on jo toinen vaateparsi menossa ja kolmas alkaa olla tarpeen näillä hetkillä. Tuuli on kääntynyt itään, joten voi olla, että helpotusta on tulossa.

Loma tuntuu kyllä oikein mukavalta ajatukselta. Herran alkuloma menee tuon aiemmin mainutun soudun merkeissä, Rouvalla ei ole kummempia suunnitelmia. Tämän viikon olen jo löysäillyt ja käynyt muun muassa uimassa ja alennusmyynneissä. Pari kirjaakin on tullut luetuksi. Tämä loma onkin tarkemmin ajateltuna meidän ensimmäinen ”ohjelmaton” kesälomamme. Aiempina vuosina olemme muuttaneet tai rakentaneet terassia. Niin että tavallaan olemme lomamme ansainneetkin – noin luterilaisittain ajateltuna.

Nyt siis lomalle LOMPS!

Kirjoitettu julkaissut Rouva Raadelmasta

Paahtopaistia

Kuumilla säillä ruokahalu – ja etenkin ruoanlaittohalu – voi joutua koetukselle. Hyvä ja toimiva ratkaisu on ruoanvalmistuksen ajoittaminen eri päivälle kuin ruokailu. Ja tässä sarjassa paahtopaisti on verraton ruokalaji.

Kuvan paahtopaisti on valmistettu noin kilosta naudan sisäpaistia. Ihan markettikamaa, kunhan vain löytää sellaisen palan paistia, jossa lihassyyt näkyvät hyvin ja josta pystyy päättelemään leikkaussuunnan. Lievästi kolmikulmaiset palat ovat parhaita. Kovin paljon alle kilon painoista paistia ei kannata valmistaa tällä menetelmällä, mutta ainakin meidän perheessämme on huomattu, ettei paistista juurikaan jää tähdettä, joten senkin puolesta lihapalan voi valita kooltaan ennemmin hieman liian reiluna kuin vähäisenä.

Ja nyt tulee taas tylsää reseptiikkaa: ota liha huoneenlämpöön ainakin tuntia ennen suunniteltua kypsentämistä. Mitä isompi pala, sitä pidempi aika lämmetä, sisälämpötila saisi olla noin 13 C. Pyyhi liha kostealla talouspaperilla ja kuivaa sen jälkeen. Laita uuni lämpenemään 125 C.

Kuumenna pinnoitettu (lue: teflon) paistinpannu hyvin kuumaksi ilman rasvaa. Paina paistipalaa pannua vasten kaikista eri suunnista eli niin, että paistin pinta ruskistuu kauttaaltaan.

Nosta paisti sitten uunivuokaan ja laita siihen lihalämpömittari. Kypsennä paistia miedossa uuninlämmössä kunnes lihalämpömittari osoittaa 60-62 C. Tämä vie pitempään kuin uskoisi, eikä vanha hokema siitä, että tunti per kilo kypsennystä, pidä paikkaansa. Tosin, jos haluaa tehdä paahtopaistin ulkofileestä, määre pitää paikkansa. Sisäpaistista vaan tulee paljon maukkaampi paisti.

Valmista paistin kypsyessä maustepeti: ota alumiinifoliosta ja leivinpaperista reilunkokoiset viipaleet. Laita leivinpaperi foliolle ja leivinpaperille mieleisiäsi mausteita kunnon määrä. Rouvan maustesettiin kuuluvat mustapippurirouhe, merisuola, rakuuna, timjami sekä jokin valmis mausteseos, jossa on joko sellerisuolaa tai hieman natriumglutamaattia (tiedetään, tiedetään, ei kuulosta hyvältä, mutta siitä tulee umamia, joka voimistaa lihan makua). Lisäksi noin teelusikallinen sokeria mukaan.

Kieputtele lämmin paisti mausteseoksessa niin, että mausteita leviää paistiin kauttaaltaan. Kääri suojapaperi ja -folio tiukasti paistin ympärille ja jäähdytä paistia ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. Paisti saa vetäytyä seuraavaan päivään jääkaapissa.

Ja siinäpä tuo: ennen ruokailua lihasta leikataan terävällä veitsellä ohuita viipaleita poikkisyin. Viipaleet asetellaan uudelleen paistin muotoon tarjoiluvadille, johon lisätään hillosipuleita, oliiveja, marinoitua paprikaa, mietoja chilipalkoja ja mitä nyt sitten kukin paahtopaistinsa kanssa halajaa.

Lisäkkeenä mainioita vaihtoehtoja ovat perunagratiinit, raikkaat salaatit, piprjuurella maustetut kermaviilit tai ranskankermat jne.

Meillä oli tänään lämpimänä lisäkkeenä kukkakaaligratiinia, joka näin kesän ensimmäisistä kotimaisista kaaleista valmistettuna maistuikin hyvältä. Sen ohjeessa nyt ei liene mitään kommentoitavaa: kukkakaalin nuput kypsennetään al dente-asteelle suolalla maustetussa vedessä ja ladotaan sen jälkeen voideltuun uunivuokaan. Keitinliemestä ja kermasta valmistetaan kastike, johon lisätään juustoraastetta ja kananmuna, mausteetksi muskottipähkinää, suolaa, mustapippuria. Soosi kaaleille ja 200 C noin 20 minuuttia kypsennystä uunin keskitasolla.

Muistaakseni juuri tuollaisessa kukkakaalipaistoksessa on ihmiselle aivan optimaalinen aminohappokoostumus, jos noista asioista nyt on kiinnostunut. Superruokaa siis.

Hellepäivän jälkiruokana ylivoimainen on tuoreesta ananaksesta, mansikoista ja vesimelonista rakennettu hedelmäsalaatti. Kerrassaan hyvää ja mukavasti nesteitä liikkeellelaittavaa muonaa.

Vaikka Rouva talvipakkasilla pyhästi päätti, että kesällä en kuumuudesta valita, niin kauhean kaukana tuon lupauksen murtaminen ei ole. Jos edes vähän tuulisi, niin olo olisi helpompaa. Viikonloppuna tämä vielä menettelee, kun ei tarvitse tehdä mitään, mutta työpäivinä ihoon liiskautuneet nihkeät vaatteet eivät tunnu mukavilta. Jokin kaislahamonen voisi toimia, mutta siinä olisi ympäristölle ehkä hieman liikaa kestämistä…