Juhannustaikojen aika

Huomenna on jo juhannusaaton aatto, ja alkaa siis olla aika ryhtyä juhannustaikoihin.

Muistin, että meillähän on muutama vuosi sitten hankittu Marimekon Juhannustaika-tarjotin, ja pengoin sen esiin. Samaa sarjaa löytyy myös pöytäliina, joka kenties pääsee juhannuspöydän peitteeksi. Sen ainoa vika on tarjottavien ”hukkuminen” värikylläisyyteen, joten vaihtoehtona löytyy samaisen putiikin Siirtolapuutarha.

Myös Rouvan vaatekaapista löytyisi Juhannustaika-mekko, mutta se ei kyllä mahdu päälleni tänä juhannuksena…

Eilisen päivän Rouva käytti siivoamiseen. Tuloksia on nähtävissä ylläolevassa kuvassa. Ikkunat on pesty ja lattiat luututtu Herran ystävällisellä avustuksella. Seuraava siivoussessio ajoittunee kärpästen poistuttua maisemista, eli nyt voi ottaa ihan rauhassa lepoa.

Tästä Rouvan olotilaa luonnehtivasta Muumi-otoksesta tulivat mieleeni somerolaiset juhannustaiat. Ne ilmestyivät aikoinaan Heikki Paakkasen kuvittamina Somero-lehdessä.

Ensimmäinen niistä kuului näin: ”Jos neito juhannusyönä menee alastomana, patja kainalossaan, neljän tien risteykseen, niin sulhasia tulee.”

Seuraava valottaa juhannuspäivän aamutunnelmia: ” Jos neito juhannuspäivän aamuna kaivoon katsoessaan näkee siellä sulhasensa, tietää se surua taloon.”

Että näin.

Kaksivuotishuoltoja

”Uusi” maisema.

Eipä ole mikään unelmafiilis parhaillaan: join juuri ensimmäisen satsin Phosphoralia, ja kohtapuoliin alkaa vessaralli. Kyseessä on siis valmistautuminen huomiseen koettelemukseen, paksusuolentähystykseen. Inhaa puuhaa niin tämä puhdistuspuoli kuin etenkin itse tähystys. Edellisestä kerrasta on kaksi vuotta, eikä siitä jäänyt kovin myönteisiä muistikuvia. Tosin silloin olin tietämättäni melkoisen huonossa kunnossa ja nyt kaiken pitäisi olla toisin. Silti…

Viikonloppu sujui Rouvalla vähän samoissa tunnelmissa. Keitin lauantaina kattilallisen lihalientä, joka jotenkin oudosti lohdutti, kun kiinteään ruokaan ei ollut enää syytä kajota. Lihaliemen tekemiseen sainkin uppoamaan rutkasti aikaa, kun jouduin sen kahdesti kirkastamaan. Jokin ihmeellinen sakka nousi jo kertaalleen kirkastettuun liemeen, enkä todellakaan tiedä mistä.

Herra puolestaan ahkeroi pihahommien kimpussa. Nyt on kuorikatetta melkein kaikkialla tarpeellisissa paikoissa. Herran suuroperaatio oli kuitenkin parvekkeen ja terassin kunnostaminen, joka alkoi teholiuospesulla (vähän samaa teholuokkaa kuin Rouvan Phosphoral). Pesua seurasi huuhtelu, johon Herralla painepesureineen kului huomattavan pitkä aika. Siinäpä meni lauantai.

Sunnuntaiaamuna alkoi öljyn levittäminen, ja tietenkin se loppui kesken. Onneksi kaupat ovat pyhäisinkin auki ja saatiin tarvittava täydennyspänikkä. Illansuussa kannoimme kalusteet paikoilleen ja seitsemältä pääsimme nauttimaan parvekkeen avajaisoluet. Terassille teimme pienen muutoksen: nostimme kevyemmän puutarhapöydistämme tähän työhuoneen edustalle. Nyt voimme siirtää toimiston ulos, jos säät ovat vähänkään yhtä helteiset kuin viime vuonna. Ja voihan tuossa aamukahvitkin nauttia!

Urakoinnista on se hyvä puoli, että samaan manööveriin ei tarvinne ihan pian ryhtyä. Muistuttaa siis siinäkin suhteessa tähystystä.

Sen verran flaati on olo, että tänään jäi yrittäjäkurssin toiseksi viimeinen koulupäivä väliin ja että illan web designer-kurssin saan seurata etäyhteydessä. Eilisen päivän käytin Joomlan! harjoitteluun, kun en noihin puutarhajuttuihin jaksanut ryhtyä. Onpahan ajatuksille askaretta, kun yrittää virittää koesivustolle kaikenlaisia kommervenkkejä. Jos hyvin saan tuon työkalun haltuuni, taidan siirtää tämän blogin Joomlaan!

Rätei ja lumpui sekä punkei

 


Kaamea ökkömönkiäinen: pölypunkki!

Tänään aamu aukeni pilvettömänä ja kirpeän kylmänä: lämpötila oli – 28 C. Oivallinen tilaisuus kurittaa pölypunkkeja! Tosin muutama vuosi sitten uutisoitiin, että pölypunkit ovat kadonneet suomalaisista kotitalouksista – kiitos hyvän hygienian ja tehokkaiden pesukoneiden ja -aineiden. Lue lisää