”Kesäruokaa tarjoaa kunnon väki, kunnon väki…”

 

”Toimiston” taukotila päivänvarjolla varustettuna.

Tip-tap vaan täältä Suomen tropiikista! Aamu on valjennut kauniin aurinkoisena, lämpötila on nyt 21 C ja iltapäiväksi on luvassa 31 C. Taddaddaaa!

Eilen Rouvan ohjelmaan sisältyi käynti työvoimatoimistossa ja sisustusliikkeen alennusmyynnissä. Molemmat sujuivat paremmin kuin hyvin, ja nyt meillä on terassilla löytö-fynd -päivänvarjo. Tuo musu muuten painoi viittä vaille paljon! Ja työvoimatoimistoon ei tarvitse näillä näkymin paarustaa ennen kuin marraskuussa. Jess!

Illalla söimme Herran kanssa kesän ensimmäiset uudet perunat. Ne olivat Kalannista ja ihan ok. Timo ei ole Rouvan suosikkilajike varhaisperunoissa, joten odotuksetkaan eivät olleet suuret. Kunnon keltamaltoinen Siikli on parasta.

Varhaisperunoiden keitinveteen saa sitten roiskaista kunnon satsin karkeaa merisuolaa, jotta hentoisen perunan maku jää siihen itseen eikä liukene keitinveteen. Tillin varret kevyesti murskattuina maustavat liemen ja perunat vienosti tillisiksi, jota sitten tillisilppu kypsille perunoille täydentää. Ja sitten tietysti pöytään nostetaan voita!

Meidän ”neitsytperuna-ateriamme” koostui eilen Smålannin sillistä ja grillatusta lohesta. Jälkimmäisestä vähän vinkkiä: kalafile kannattaa suolata ennen kypsentämistä. Laitoin tuon vajaan kilon lohipalasen reilusti merisuolaan noin yhdeltä iltapäivällä. Kun viideltä laitoin kalan huuhtaistuna grilliin, oli lohi mukavasti napakoitunut ja siis helppo käsitellä. Eikä suola maistunut läpi kypsässä tuotteessa, joten suosittelen kokeilemista – etenkin, kun katsoo kaupassa hintoja: lohta saa noin 7 e/kg, kun naudan ulkofile oli kiepahtanut 35 e/kg.

Smålannin sillin ohje on 1950-luvulta.

Smålannin silli kuuluu äidin bravuureihin, ja olen jopa saanut häneltä tuon kuvassa näkyvän alkuperäisohjeen. Se on leikattu Feminasta tai Damerna’s Världistä joskus 1950-luvulla niihin aikoihin, kun isä ja äiti ovat riiustaneet. En tätä itse ole kokeillut vastaavaan tarkoitukseen, mutta hyvin se minunkin miehelleni maittaa. Olen vähän päivittänyt ohjetta:

Smålannin silli

1 pak kevytsuolattua Islannin-sillifilettä suupaloiksi paloiteltuina
1-2 kesäsipulia renkaina

tomaattiliemi:
3 rkl ketsuppia (alkuperäisohjeessa on käytetty tomaattipyrettä, mutta se kaipaa sitten maustamista, joten ketsuppi on helpompi vaihtoehto vaikkei kauhean sofistikoituneelta vaikutakaan)
3 rkl rypsiöljyä
1 rkl viinietikkaa
1 rkl vettä
suolaa ja mustapippuria myllystä
ripaus sokeria

pinnalle:
1,5 dl kuohukermaa vaahdotettuna
0,5 dl kapriksia

Valmistus sujuu kuin tanssi: silliviipaleet ja sipulirenkaat ladotaan vadille ja päälle kaadetaan tomaattiliemi. Annetaan vetäytyä vaikkapa seuraavaan päivään, mutta tuntikin riittää.

Lopuksi lusikoidaan sillin päälle kermavaahtoa ja pudotellaan sille kapriksia. Tämä kuulostaa oudoimmalta ohjeessa, mutta siinä se juju juuri on. Kerma antaa puhtaan maun, ja pyöristää sillinmakua ainakin minun mielestäni huomattavasti miellyttävämmin kuin esimerkiksi majoneesi tai kermaviili. Smetanasilli on sitten eri asia.

Sillin kyytipoikana olut on kyllä ehdoton valinta. Ruisleipä olisi vielä täydentänyt tuon meidän ensiateriamme, mutta en muistanut sitä tuoda kaupasta.

Turussa vietetään tänä vuonna ensimmäisen kerran Neitsytperuna -festivaalia 18.-19.6. Varvintorilla. Tapahtuman on masinoinut Kaffeli-yhdistys, joka syntyi jossakin määrin edesmenneen Visa Nurmen työn jatkajaksi. Idea on mielestäni hyvä: suomalainen varhaisperuna kilvoittelee ihan samassa sarjassa primööriherkkuna uuden sadon parsan kanssa.

Muuten, oli merkillinen kokemus palata syömään kiinteää ruokaa tiistaina sen p-tähystyksen jälkeen. Ensinnäkään ei ollut lainkaan nälkä. Ketoosi oli ilmeisesti napsahtanut päälle jossakin tyhjennyksen vaiheessa. Toiseksi, tuntui oudolta jauhaa ruokaa suussa. Mielenkiintoista oli myös tarkkailla, mitä ruokaa ja missä järjestyksessä alkaa tehdä mieli. Piimä, ruisleipä ja tomaatti olivat Rouvan kolme kärjessä.

Ja vielä tuosta p-tähystyksestä: olipa TYKSin tarjooma parasta tähän astisista! Olisin saanut rauhoittavaa lääkitystä, mutta en tarvinnut – kiitos taitavan naislääkärin!

Nyt sitten on yrittäjäkurssi päättynyt ja ensi viikolla siirtyy web design-kurssi kesätauolle. Jonkinlaiseen loma-asentoon voisi siis suunnata, mutta Rouvan suunnitelmissa on pikemminkin työn aloittaminen. Portfolion kokoaminen webbi-hommia varten pitäisi saada käyntiin niin kauan kuin vielä Joomla!-opinnot ovat tuoreessa muistissa. Ensi viikolla kertaamme Dreamweaveria, eikä sekään tee pahaa. Myös Herran loman alkaminen vasta heinäkuun puolella tukee tätä suunnitelmaa.

Ensin kuitenkin nautimme helteisestä viikonvaihteesta. Rentoa oleilua kaikille teillekin!

Luontoilta Raadelmassa

”Hyvää iltaa ja tervetuloa Raadelman luontoiltaan!” Täällä siis Rouva ”Neuvonen” Varsinais-Suomen kesäiltaa viettämässä, Herra on omilla oudoilla poluillaan ja palannee keskiyön tietämissä.

Aloitetaanpa luontokatsauksemme takametsästä: siellä on viimeaikoina mellastanut satakieli, josta siis ääni- ja kuvanäyte ylläolevassa filminpätkässä (siis vastaavasta linnusta jossakin toisaalla). Voi hyvät hyssykät, mikä luritus metsästä kaikaa! Tahtia antavat ajoittain mustarastas ja käki. Hillitöntä huilumaista soittoa, kerrassaan uskomatonta. Tuon jos saisi talteen, olisi vuoden säilöntäoperaatio hoidettu.

Siirrytään luontohavainnoissa Kuusistonsalmelle: joutsenpari on tehnyt tänä vuonna pesänsä harvinaisen näkyvälle paikalle aivan satamansuulle. Iltaisin Rouva Joutsen (tod.näk.) pääsee uiskentelemaan iltapalalle lähipoukamaan. Herra Joutsen (tod.näk. myös) on varsin uskollisesti reviirillään, mutta ajoittain tavattavissa myös vetelehtimässä läheisellä uimarannalla.

Apropå, uimaranta. Herra Joutsen ei siellä ole viihtynyt tällä viikolla, koska ihmiset ovat vallanneet alueen. Aamu- ja alkuIltapäivällä siellä polskivat pikkulapset äiteineen ja illansuussa hieman isommat piltit. Näin päivän päätteeksi rannalle saapuvat nuorisojoukot mopoillaan, vai mitä nuo motorisoidut kaksipyöräiset sitten nimeltään lienevätkään.

Nuorison kirmailu rannan nurmikolla vastaa hyvinkin satakielen soidinmenoja. Tyttöset juoksevat gasellimaisin askelin uimarantaa kohti nuorten miesten löntystäessä perässä kypärineen ja lantiolla roikkuvine housuineen. Ennakoiva roolijakoko?

Miksi muuten nykynuoriso täällä Suomessa pukeutuu ikäänkuin asuisivat jossakin Yhdysvaltain länsirannikon rantakaupungissa? Ja missä he hankkivat rusketuksen säärilleen, joita varsin esteettömästi vielä esittelevätkin. Keski-ikäisenä tällaista sopii kysyä (kuulostan kyllä nyt niin Mielensäpahoittajalta. Omat koipeni muistuttavat lähinnä pakastebroileria sinertävine sävyineen ja selluliitteineen).

Mutta palataan luontoiltaan: satama on täyttynyt huviveneistä melko kiitettävästi. Meitä ei-veneellisiä se tietysti ahdistaa. Kuinka mukavaa olisikaan istahtaa omaan pikku paattiin ja karauttaa vaikkapa Paraisten sunttiin oluelle? Toisaalta, veneen ja laituripaikan hinnalla omat bisset riittävät keittiön jääkaapissa jonnekin 2020-luvulle.

Keski-ikäisempää luontoiltaa edustavat myös puutarhanhoitokilvoittelut. Ai, ai, kuinka mukavaa onkaan paheksua naapurustosta niitä, jotka EIVÄT ole leikannut nurmikkoaan hyvään toviin. Voi kuulkaa, kyllä sen näkee!

Entä kesäkukkaistutukset: taasko päädyitte pelargonioihin? Missä ovat trendikkäät heinät ja viherasetelmat? Puutarhakalustuksen puolella polyrottinki (aiemmin tunnettu nimellä muovipunos) alkaa olla jo ”so last season”. Nyt pitäisi retrota ja kierrättää. Hmm. Karavaanareiden suosimat Baden-Baden-tuolit alkavat varmaan kohta olla trendikkäitä…

Kaikki tyynni, alkukesä on huikeaa aikaa. Maisema kehittyy vuorokaudessa uudeksi, ihmiset hymyilevät kuin puolimieliset eikä niin v—-akaan jaksa kiinnostaa, tuleeko Suomeen hallitus vai ei. Kabanossia grilliin ja Karhua käteen: nyt on kesä!

Kaksivuotishuoltoja

”Uusi” maisema.

Eipä ole mikään unelmafiilis parhaillaan: join juuri ensimmäisen satsin Phosphoralia, ja kohtapuoliin alkaa vessaralli. Kyseessä on siis valmistautuminen huomiseen koettelemukseen, paksusuolentähystykseen. Inhaa puuhaa niin tämä puhdistuspuoli kuin etenkin itse tähystys. Edellisestä kerrasta on kaksi vuotta, eikä siitä jäänyt kovin myönteisiä muistikuvia. Tosin silloin olin tietämättäni melkoisen huonossa kunnossa ja nyt kaiken pitäisi olla toisin. Silti…

Viikonloppu sujui Rouvalla vähän samoissa tunnelmissa. Keitin lauantaina kattilallisen lihalientä, joka jotenkin oudosti lohdutti, kun kiinteään ruokaan ei ollut enää syytä kajota. Lihaliemen tekemiseen sainkin uppoamaan rutkasti aikaa, kun jouduin sen kahdesti kirkastamaan. Jokin ihmeellinen sakka nousi jo kertaalleen kirkastettuun liemeen, enkä todellakaan tiedä mistä.

Herra puolestaan ahkeroi pihahommien kimpussa. Nyt on kuorikatetta melkein kaikkialla tarpeellisissa paikoissa. Herran suuroperaatio oli kuitenkin parvekkeen ja terassin kunnostaminen, joka alkoi teholiuospesulla (vähän samaa teholuokkaa kuin Rouvan Phosphoral). Pesua seurasi huuhtelu, johon Herralla painepesureineen kului huomattavan pitkä aika. Siinäpä meni lauantai.

Sunnuntaiaamuna alkoi öljyn levittäminen, ja tietenkin se loppui kesken. Onneksi kaupat ovat pyhäisinkin auki ja saatiin tarvittava täydennyspänikkä. Illansuussa kannoimme kalusteet paikoilleen ja seitsemältä pääsimme nauttimaan parvekkeen avajaisoluet. Terassille teimme pienen muutoksen: nostimme kevyemmän puutarhapöydistämme tähän työhuoneen edustalle. Nyt voimme siirtää toimiston ulos, jos säät ovat vähänkään yhtä helteiset kuin viime vuonna. Ja voihan tuossa aamukahvitkin nauttia!

Urakoinnista on se hyvä puoli, että samaan manööveriin ei tarvinne ihan pian ryhtyä. Muistuttaa siis siinäkin suhteessa tähystystä.

Sen verran flaati on olo, että tänään jäi yrittäjäkurssin toiseksi viimeinen koulupäivä väliin ja että illan web designer-kurssin saan seurata etäyhteydessä. Eilisen päivän käytin Joomlan! harjoitteluun, kun en noihin puutarhajuttuihin jaksanut ryhtyä. Onpahan ajatuksille askaretta, kun yrittää virittää koesivustolle kaikenlaisia kommervenkkejä. Jos hyvin saan tuon työkalun haltuuni, taidan siirtää tämän blogin Joomlaan!