Arttu-koiramme on vilahdellut täällä blogissani aina ajoittain. Nyt, kun ”hänen korkeutensa” täytti kolme kuukautta, ajattelin tehdä Artusta ihan oman postauksensa. Joten te, jotka ette koirista perusta, voitte lopettaa lukemisen tähän :)!
Arttu tuli meille seitsenviikkoisena. Piti oikein laskea, että siitä on vasta kuusi viikkoa! Koiruli painoi noin kaksi kiloa ja oli melko rauhallinen ensimmäiset pari päivää, kuten kuvasta näkyy. Nyt painoa on rapiat neljä kiloa, ja päivät täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Arttu on oikealta nimeltään Suankroopin Monsieur Ian ja rodultaan siis Coton de tuléar. Artun äiti on Suankroopin kennelin Suankroopin Madame Zarah ja isä Vicko du Prince des Oliviers. Isä on muuten Venäjän muotovalio :)!
Enimmän osan ajasta Arttu nukkuu, kuten pentukoirien tapana on. Alussa Arttu vetäytyi nukkumaan sohvan alle, mutta eipä enää mahdu sinne! Toinen suosikkipaikka on ilmastointijärjestelmän tuloilmaputken päällä…
…jossa voi ottaa näinkin rennosti! Jätkämies nukkuu siis selällään, ketarat kaikkiin ilmansuuntiin ojentuneina.
Nukkumiskuvat ovatkin suunnilleen ainoita, joita olen Artusta onnistunut ottamaan. Koira riehuu ajoittain aivan päättömästi eikä kuviin tallennu kuin epämääräisiä vilahduksia hännästä tai kuonosta.
Hauskinta on kenkien kanssa jyllääminen. Herra Raadelman kesä-sanukit ovat jo riekaileina, mutta siihen Artulla oli tavallaan lupakin. Paremmat kengät laitamme suosiolla kaappiin. Erilaisia puruleluja meillä on varsin paljon, ja parhaillaan ne ovatkin kovassa käytössä. Artun pentuhampaat ovat vaihtumassa pysyviksi ja ikeniä tuntuu kutittavan. Poron korvat ovat kova sana!
Ulkoilu on Artun mielestä kivaa, joskaan se ei vielä täysin tajua ulkoilun ja tarpeiden tekemisen välistä yhteyttä.
Cotonien turkkia pidetään yleisesti hankalahoitoisena, mutta Artulla on vielä pentukarvat, joten emme ihan kaikesta siihen liittyvästä ”ihanuudesta” tiedä. Jotta välttyisimme edes jokatoiselta kurapesulta, hankimme Artulle suojahaalarin.
Koiratarvikemyymälästä tarttui matkaan myös tällainen ihqu kevyttoppatakki :)! Oikeasti: koira-alan liikkeitä on valtavasti (ei ole aiemmin tullut kiinnitettyä huomiota) ja markkinassa tuntuu liikkuvan rahaa oikein tuelta.
On tuossa toppatakissa sen verran ideaa, että selitys hankinnalle on (lähinnä siis itselleni, hävettää oikeasti): cotoneilla ei ole pohjavillaa. Se toisaalta mahdollistaa koirille allergisenkin henkilön cotonin sietämistä, mutta tarkoittaa myös koiran luonnollisen ”lämpökerroksen” ohuutta. Toppatakki toivottavasti lämmittää Arttua talvikeleillä – joskaan nämä ensimmäiset kuurat eivät ole sitä estäneet viettämästä aikaa ulkona.
Eilisen ensirokotuksen jälkeen otin Artusta muutaman muka-virallisemman kuvan.
Koirapoika käyttäytyi eläinlääkärissä kauniisti ja itselleen tyypillisesti. Arttu on rohkea pentu, joka lähestyy reippaasti niin ihmisiä kuin koiriakin. Jätkä on hyväntuulinen, mutta osaa myös mököttää. Tahtoa riittää vaikka muille jaettavaksi.
Mutta summa summarum: elämämme on muuttunut täysin ja mielestämme parempaan suuntaan Artun ”ajanlaskun” aikana. Suosittelen lämpimästi koiraa ja aivan kaikille!
Rouva Raadelmasta 
Hän on kyllä niiiiin hieno poika 🙂
Ja tykkää sinusta ihan mahdottomasti 🙂
Niinkuin mekin, tietty!
Aivan ihana! Teillä ei taideta enää katsoa telkkaria, kun on tuo koirapoika, joka voittaa kaikkien kanavien lähetyksen yhteensä 🙂
On kyllä totta, että katsottaavaa riittää pikkukoirassa, mutta (onneksi) tuo nukkuu(kin) aina välillä ja ehdimme tehdä omia juttujamme :)! Uskomaton energialataus yhdessä pienessä koirassa…
Voi että toinen voi olla söötti!!! Tuo viimeinen kuva on ihan täydellinen! Minäkin olen ihan hurahtanut ja näytän Arttu-videota kännykästäni lähes kaikille 😊 💜
Hehhee, mitäs katsojat tuumaavat Artun katoamistempusta?
…että Arttu on selvästi show-miehiä… 😉
Arttu on mun tämän päivän työpöydän taustakuvana. Vaihdan kuvan lähes päivittäin inspiraatiota antamaan. And today is definitely Arttu Day ❤
Wau! Julistetaan 23.10. kansalliseksi Arttu-päiväksi 🙂
Kannatetaan.
Oi Arttu, olet syötävän söpö ja oikea sydäntenmurskaaja! Ilmeestäsi päätellen osaat nauttia elämästäsi,uskon että riehut mutta niin sinun kuuluukin. En yhtään ihmettele että isäntäväkesikin on sinuun hurahtanut, kierrä heitä vain tiukemmin etusormesi(tassusi) ympärille, niin he ovat sinun.
Juu, kyllä Arttu osaa nauttia elämästään ja oikein kiitettävästi :)! Ihmeellistä, että sitä on havaitsevinaan koirassa luonteenpiirteitä. Taidetaan olla höperöitä…
Arttu-veijarin seuraaminen oletettavasti peittoaa tosi-tv:t ja muutt vastaavat häppeningit. Luontodokkaria parhaimmillaan! Ihq 😀
Joo, näin on :)! Tosin tänään, kun katsoimme koiraohjelmaa TV 1-kanavalta, saimme Artun ensimmäistä kertaa kiinnostumaan ruudun näkymistä. Arttu kävi haukkumassa television! Vähänkö oli naurussa pitelemistä…
Hyvä Arttu! Vauhtia pitää olla pienen koirapojan elämässä. 🙂 Meillä mellastaa kaksi ah niin rakasta ADHD bichonipoikaa. Ei käy elämä tylsäksi. Iloista syksyä Artulle ja perheelle.
Kiitos :)! Arttu on kyllä tuonut elämäämme vauhtia eikä voi tylsyydestä syyttää, kun koirulin touhuja seurailee. Mukavaa syksyä teidänkin laumallenne!
On se niiiin ihana ja suloinen! ❤
🙂 Niin onkin! Ja välillä ihan mahdoton vilperi…
Voi apua mikä ihanan ihana pallero!!
No niin on :)! Pallero kasvaa melko reipasta tahtia ja on kohtapuoliin varmaan pallo!