Syötiin sitä meilläkin, tosin muunneltuna, lohi-avokadosalaattia wasabikastikkeella. Ohje on Alexander ja Hanna Gullichsenin ”Safkaa”-keittokirjasta, joka suinkaan ei sisälly omaan keittokirjavalikoimaani. Salaattiresepti on putkahdellut tasaiseen tahtiin ruokablogeissa ja aina sitä on ylistetty, eikä syyttä. Wasabi-kastike oli kerrassaan herkullista.En viitsinyt ryhtyä itse paahtamaan lohta, vaan Piikkiön supermarketin oivallinen loimulohi sai hoitaa homman. Salaatin alkuperäsiohjeen porkkanalastut ja kurpitsansiemenet jäivät pois, mutta olisivat varmasti sopineet ruokaan.
Lohi-avokadosalaattia ja wasabikastiketta
n. 400 g loimulohta
3-4 kpl avokadoa
1-2 rkl sitruunanmehua
erilaisia lehtisalaatteja oman mieltymyksen mukaan
n. 0,5 kpl kurkkua
n. 2 rkl garia eli marinoitua inkivääriä
suolaa ja mustapippuria myllystä
wasabi-kastikkeeseen:
0,5 tuubia wasabi-tahnaa
1-2 rkl sitruunanmehua
n. 0,5 dl rypsiöljyä
suolaa maun mukaan
Revi huuhdelluista salaatinlehdistä vihreä peti laakealle tarjoiluvadille. Halkaisen avokadot, poista kivet ja irrota hedelmäliha kuoresta. Viipaloi avokadot ja asettele salaattipedille ja valele sitruunanmehulla. Huuhtele kurkku, ja veistele siitä juustohöylällä lastuja. Asettele salaattipedille. Paloittele loimulohi salaattipedille. Viimeistele salaatti ripottelemalla garia sinne tänne lohen ja salaatin päälle.
Kastiketta varten sekoita ainekset keskenään. Kaada salaatin joukkoon tai tarjoa erikseen.
Salaatin kera maittaa patonki ja minun mielestäni parhaiten olut.
Tuo meidän lähikauppamme Piikkiössä on parantanut palveluitaan oikein reippaasti. Eilisen kauppareissun jälkeen olimme Herra R:n kanssa aivan mykistyneitä, koska viikonlopun ruokaideat ja -tarvikkeet löytyivät kertalaakista. Lisäksi palvelu on ystävällistä (vaikka sitä se on ollut aina) ja asiointi joutuisaa, kun ei tarvitse missään jättihallissa kävellä pitkää kierrosta.
Ja tämä kommentti on aivan oma vapaa mielipiteeni, ei sponsoroitu. Lueskelin eilen illalla TOP 100-ruokablogeja, joista yhdessä oli viritelty keskustelua riippumattomista ruokabloggaajista. Kuulemma harvinainen ja katoava laji. Jonkun mielipiteen mukaan blogimainontaa harjoittava blogi ei ole ”aito ruokablogi” vaan ”mainosblogi”.
”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” (urbaanin sanakirjan mukaan ”Kun tekee jollekin töitä, niin ei voi sanoa olevansa hänen kanssaan eri mieltä asioista.”) kansanviisaus on varmasti aivan oikeassa ja taatusti pätee myös blogimaailmaan. Itse olen kuitenkin törmännyt täällä sosiaalisessa mediassa enemmänkin siihen, että töitä saa tehdä, mutta mitään ei makseta.
Tuotenäytteet pitäisin kuitenkin erillään tuosta paheksuttavasta ”mainonnasta”, koska en minä ainakaan koe minkäänlaista velvoitetta kehua näytteeksi saamiani tuotteita. Vanhanaikaisen kasvatuksen saaneena en myöskään ryntää blogissa haukkumaan tuotetta, mikäli en siitä pidä. Jätän yksinkertaisesti vain kertomatta siitä.
Ja kyllä kai jotkut yritykset ovat sikamaisesti pyrkineet hyödyntämään bloggareita, joilla on laaja lukijakunta. Sitä vaaraa ei tässä blogissa ole!
Enemmän jäin tuota blogikeskustelua pohtimaan ”aidon ruokablogin” näkökulmasta. En tiedä, mitä ammatteja ruokabloggaajat edustavat tai minkälainen ruokapuolen koulutus heillä – siis meillä – on. Itse en uskaltaisi jakaa ruoanvalmistusohjeita ilman alan koulutusta ja työ- sekä kokkailukokemusta, sillä ainahan on mahdollista, että joku noudattaa antamaani ohjetta. Ja olisihan se toki myös toivottavaa, koska oma ”driving forceni” bloggaamiseen on ruoanvalmistuksesta syntyvän ilon jakaminen!
Rouva Raadelmasta 
Minä kyllä uskallan ”jakaa ruoanvalmistusohjeita”, vaikkei minulla ole alan koulutusta.
Jäin kyllä nyt miettimään tuota ajatustasi. Hämmentyneenä.
Jokainen taaplaa tavallaan, ja tuo oli minun näkökulmani. Ruokablogin voi perustaa ihan kuka vaan, eihän siihen mitään ammatillista näyttöä edellytetä.
Ajatukseni jäi varmasti vähän kesken, sillä pohdiskelin lähinnä noita ”aitoja ruokablogeja”. Omasta mielestäni ruokablogin uskottavuutta ei vesitä mainonta, vaan blogin sisältö. Sisällöntuotannon kannalta ammatillinen osaaminen ei liene haitaksi?
Minulle tuo ei ole oikeastaan uskottavuuskysymys, tuo mainonta-asia tai aitousasiakaan. Pidän sellaisista blogeista, joissa ruoka on pääasia, jos ruokablogina ”esiinnytään”. Ja jos en jostain blogista syystä tai toisesta pidä, en vaan lue sitä, se saa minun puolestani vapaasti olla juuri sellainen kuin onkin.:) Miten sitä estäisikään. Voisin ajatella, että jos blogia pidetään vaikka ruokalehden yhteydessä, voisin odottaa enemmän sitä asiantuntevuutta, mutta tällaisissa harrastusblogeissa ei oikeastaan ole tullut mieleenkään.
Luen paljon ulkomaisia ruokablogeja, meillä Suomessa ollaan vielä kyllä melko ”viattomalla tasolla”, kaupallisuus on pientä. Vasta törmäsin siihenkin ilmiöön, että linkkaaminen ei ole aina suotavaa, jos linkkaaja ei ole riittävän korkealle rankattu. Se tuntuu hämmentävältä, kun juuri on oppinut, että on kohteliasta kertoa, mistä on vinkit saanut. Onneksi tätä ei ole vielä suomalaisissa blogeissa näkynyt, eikä toivottavasti näykään.
En osaa nyt muotoilla ajatuksiani, liekö kaunis sää liiaksi mielessä, ettei oikeita sanoja löydy. Toivottavasti tähän postaukseen tulee paljon keskustelua, se on virkistävää, että puhutaan muustakin kuin, että onpa kiva ohje ja nätti kuva! Mikä sekin on tietysti kiva joskus kuulla 🙂