”Elämä ei ole pelkkää juhlaa, se on myös ruusuilla tanssimista” on joku neropatti muokannut vanhaa kliseetä. Tämä päivä tuntuu vähän molemmilta, sillä päätimme Herra R.:n kanssa aloittaa lomamme jo päivän varkain. Vaikuttaa onnistuneelta ratkaisulta!

Eilen saimme hyvän yhteisen ystävämme, Rouva M.:n visiitille. Olipa pitkästä aikaa mukavaa päästä praataamaan kaiken maailman asioista. Rouva sai myös hyviä vinkkejä piakkoin alkavan yrityksensä toimintaan. Kiitos vielä käynnistä!

Tarjoiluna oli kuumahkon kesäpäivän vuoksi vain mansikoita, mascarponevaahtoa ja Financier-leivoksia, joiden ohjeen bongasin aamuisesta Hesarista.

Täytyy tunnustaa, että ennen viime talven Top-chef-kisaa en ollut mokomista Financiereistä kuullutkaan mitään. Hyviä olivat, mutta niitä varten todellakin kannattaisi varata pienempiä paistovuokia kuin meillä olleet muffinivuoat. Pohjat pääsivät tummumaan liikaa, kun massaa oli vuokaa kohden turhan paljon.

Tänään iltapäivällä (eikös sen niminen radio-ohjelma ollut joskus viime vuosisadalla?) aloitimme Herran kanssa siirtymisen lomamoodiin. Katalysaattorina toimi Campari, jonka taas keksin Basta!-kirjaa selaillessani. Tilltuggina vähän antipastoa (jopas oli  lause, taitaa Campari jo vaikuttaa).

”Sain” Saku Tuomisen paljon kehutun kirjan Herralta viime viikolla olleen toisen nimeni nimipäivälahjaksi (= ilmoitin hänelle tarvitsevani kirjan). Kuola suupielistä valuen olen plärännyt teosta! Ilta-ateriallamme onkin Basta!:n kunniaksi t-luupihviä. Jahka loppukuusta saamme iloksemme Herra ja Rouva P.:n luoksemme, koittaa Tiramisun vuoro. Slurps jo nyt!

Joten adios amigos, huevos frites vaan teillekin ja hyvää lomaa! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…