Oho, kuvassa mukana silakkarullakattila!

Rouva on laitellut etupihaa syyskuntoon: muutama viikko sitten istutin ovenpielusruukkuun melko erikoisen havun. Se sai seurakseen kesäistutuksista säilyneet muratit.

Tänään sitten värkkäilin meille ovikranssin, ja yhdessä Herran kanssa vielä ripustimme uuden kynttilälyhdyn ovenpieleen. Syksyn pimeisiin iltoihin sitä jotenkin kaipaa valoa ja lämpöä.

Ovikranssin pohja on Tiimarista. Työntelin siihen pattereilla toimivan minivalosarjan ja ratkaisu toimii melko mukavasti. Vähän jouduin tekemään kompromisseja valosarjan patterikotelon häivyttämisessä. Onneksi varastosta löytyi hopeatähti, joka paitsi peittää tyhmännäköistä koteloa myös kytkee ovikranssin muotokieleltään ja värimaailmaltaan kynttilälyhtyyn (yökyök-kielikuva sisustusohjelmista).

Tähtilyhty taas on löytö Kauppilan puutarhamyymälästä. Se näyttää aivan sinkkiteräkseltä, mutta on kuitenkin puukuitulevystä tms. valmistettu. Lyhdyn sisällä on lasikartio, joka lisää turvallisuutta elävän tulen kanssa touhuttaessa.

Tältä näyttää tähtilyhty illan pimeydessä. Olisi pitänyt hakea kameraan jalusta kuvaamista varten, mutta jäi tekemättä. Tämä kuva täydentää siis kivasti toissapäiväistä kuutamokuvaa, joka on yhtä epätarkka. Mutta tunnelma onkin tärkein!

Nyt voisi sitten lauleskella J.Karjalaisen ”Tähtilampun alla” -biisiä. ”Oi mä uskoin ihmeisiin”… Tai sitten Miljoonasateen laulua ”Silmitön talvi”:

Tulkoon vaan silmitön talvi
Hyytyköön maa
Rakkauden riepuun me
Kietoudutaan
Tulkoon vaan silmitön talvi
Järjetön sää
Meitä ei kylmetä
Routa ja jää