Eilen illalla Kuusistonsalmi oli peilityyni. Illat vaan alkavat pimetä jo kovin varhain, tämäkin kuva on otettu kahdeksan maissa.

Ja tämä joskus seitsemältä.

Pihallamme kasvaa jokin ihmeellinen puu, joka tekee marjoja loppukesästä ja jonka ruska on aika erikoinen. Täytyy tarkistaa puutarhakartasta, että mikä se oikein on nimeltään. Etualalla näkyy runkoruusumme, joka vietti kesäänsä parvekkeella. Eilen Herra istutti sen talvehtimaan pihamaalle. Saapas nähdä, kuinka sen käy.

Myös talon takametsä on saanut ruskaisia sävyjä. Laittelimme eilen pihaa syyskuntoon, mutta tämä oli vasta ensimmäinen kierros. Parveke on edelleen kesäkuosissa, paitsi nyt tuo ruusuruukun tyhjentäminen. Pelargoniamppelihan lensi muutaman viikon takaisessa syysmyrskyssä alapihalle, kun sitä kannatellut rautalanka kerta kaikkiaan katkesi. No, sinä iltana tuntui, että koko talo olisi lähtenyt lentoon.

Syksyisiä säveliä voi kuunnella ”Nousevan auringon talon” syyskuun 18. päivän lähetyksestä. Jake Nyman oli löytänyt taas kiitettävän satsin hyvää musiikkia.

Rouvan kirjastolöytö viime viikolta puolestaan sopii sekin teemaan: hyllyllä loikoili Bo Carpelanin viimeiseksi teokseksi jäänyt, postuumisti toimitettu ”Lehtiä syksyn arkistosta”. Huikeaa luettavaa, mutta se on minulla vielä sen verran kesken, etten nyt jatka aiheesta enempää.

Ja mikä parasta, inha vyöruusuni alkaa hellittää otettaan! Harmitti, kun en sen vuoksi päässyt mukaan naisyhdistyksemme Mehu-Maijojen kymmenvuotisgaalailtaan. Onneksi pääsin Skypellä mukaan puoleksi tunniksi! Oli muuten hupaisaa, kun muut Maijat katselivat ruudun takaa! Aivan kuin olisi ollut kehdossa ja aikuiset kuikuilemassa siinä yläpuolella. Hauskaa oli myös, kun yksi Maijoista näytti chili-pekonipaistosta webbikameralle ja samalla paistosvuoka kallistui niin, että osa sisällöstä valui lattialle – tai ei se siis sinänsä ollut hauskaa, mutta näytti ruudun kautta hupaisalta!

Tänään aion valmistaa hääpäivänä tekemättä jäänyttä Abacchio Cacciatoraa – vai kirjoitetaankohan se noin? Näkemisiin siis!