Lauantaiaamua! Heräsimme sateeseen ja juutuimme Herran kanssa nettiemme ääreen. Herra tekee Facebookiin päivitystä jääkiekon MM-kisoista ja minä ajattelin siirtää viikon tapahtumia tänne blogiini. Loppuviikonloppukin mennee samankaltaisessa levollisessa puuhastelussa. Takana on melko reipas viikko kummallakin, ja on ihan hyvä vähän vetää henkeä.

Herralla oli työkiireiden lisäksi viikolla pieni ”terveystapahtuma”, jonka vuoksi piti käydä lääkärissä. Verenpaine oli lääkityksestä huolimatta päässyt kipuamaan luvattoman korkeaksi, ja se aiheutti huimausta ynnä muuta omituisuutta. Nyt on lääkitys muutettu ja mies seurannassa.

Rouvan mielestä syy tähän oireiluun on Herran hektinen ote työhön, joka ei voi olla aiheuttamatta stressiä. No, onneksi menemme kohti kesää ja lomakautta, jolloin Herrankin on mahdollista irtautua töistään pidemmäksi aikaa kuin vain muutamaksi vuorokaudeksi. Talviloma kun miehellä on vielä pitämättä.

Rouva puolestaan ahkeroi opiskeluiden parissa täyden viikon. Paljon kertyi taas uutta tietoa niin yritysverotuksesta kuin Joomlan! templateistakin. Täytyy kyllä myöntää, että molempien kurssien viimeiset hetket eivät olleet kaikkein valoisimpia eikä niiden sisältö jäänyt enää mieleen. Kummallista muuten, että maanantait, jotka ovat kaikkein pisimpiä opiskelupäiviä, ovat kuitenkin parhaita oppimisen kannalta.

Oppiminen ja omaksuminen näin kypsemmällä iällä ei muutenkaan tunnu noudattavan nuoruusvuosien mallia. Välillä kaikki menee hyvin, ja välillä tuntuu ettei tapahdu aivoissa mitään, vaikka ihan vakavissaan yrittäisikin. Se hyvä puoli kuitenkin iästä ja kokemuksesta on, että useimpiin asioihin on omassa henkilöhistoriassa jokin tartuntakohta, joka luo eräänlaisen viitekehyksen uudelle asialle. Siis scheema, jos haluaa käyttää kognitiivisen oppimisnäkemyksen terminologiaa. Ja kukapa ei haluaisi!!!!

Opiskelujen lisäksi Rouvan viikkoon mahtui myös sosiaalisuuttakin. Torstai-iltana kokoontui jälleen elämänkaarikirjoittajien ryhmämme (tosin ilman ekk-vetäjäämme Pepiä) ja perjantaina illansuussa Rouva kahvitteli yliopistoaikaisen opiskelukaverinsa kanssa. Molemmat tapaamiset olivat antoisia, ja niiden keskustelut liittyivät elämänkulkuun yleensä ja naisten maailmoihin erityisesti. Välillä on hyvä muodostaa lauseita omista ajatuksista ja sanoa ne ääneen, koska siinä samassa monet asiat loksahtavat kohdilleen. Kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta näin on ainakin Rouvan kohdalla.

Menneen viikon saldoihin sisältyi myös alttiustyypittely (siis visuaaliset, auditiiviset ja kinesteettiset), ja omalla tavallaan sekin avasi ajattelemaan lähimmäisiä ehkä hieman ymmärtäväisemmin. Sekä tietysti itseänikin: tajusin, miksi puhelin ei ole minun kommunikointivälineeni! Visuaalisesti alttiille ihmiselle se ei tarjoa luonnollista tapaa vuorovaikutukseen. Koen kyllä itseni lähinnä sekoituksena visuaalis-kinesteettinen, ja mikä mielenkiintoista, huomasin Herran olevan auditiivis-visuaalisen. Näin me siis täydennämme toisiamme!

Nyt kuulostaa siltä, että on aika siirtyä Turun Sanomien pariin: Herra lataa parhaillaan aamuteekannuamme, tuoremehun sain jo tänne työtilaan. Sitten seuraa kauppareissun suunnittelua, sen hoitamista ja leppoisaa oleilua iltapäivälehtien seurassa. Päivällisen valmistamista, lauantai-illan toivottujen kuuntelemista, James Bond-leffailtaa (jos jaksetaan) ja yöpuulle vetäytymistä. Voisi ehkä sanoa ”olemisen sietämätöntä keveyttä”!

Levollista sadelauantaita teille muillekin!