Sain jokunen aika sitten tädiltäni (isän sisar) Yhdysvalloista kirjeen, johon hän oli liittänyt ylläolevan valokuvan. Meille jouduttiin hankkimaan skanneri Herran työtehtävien vuoksi, ja pääsin vihdoin tallentamaan kuvan bittiversioksi.

Mielenkiintoista kuvassa on se, että se on otettu v. 1910 Somerolla Raadelman-talon pihalla. Kuvassa istuva hattupäinen herra on isämme isoisä Matti ja hänen vieressään istuu Hilda-rouva. Pihamaalle ovat levittäytyneet jälkeläiset, ja heistä toinen vasemmalta on isämme isä Toivo (hänelläkin hattu). Tunnelma on jotenkin tsehovilaisen viipyilevä, vai mitä mieltä olette? Voisi olla mainiota solahtaa mukaan kuvaan, kävellä kaivon vieritse portaille ja istahtaa siihen.

On siis melkoinen yhteensattuma, että Herra ja Rouva asustelevat myös Raadelmassa, ja sen vuoksi täti kuvan postiin laittoikin. Kuvan Raadelma oli paitsi koti myös kestikievari. Raadelmasta hoidettiin hollikyytejä seuraaviin Härkätien kestikievareihin, eli kyseessä oli liiketoiminnallinen ketju.

Yhdellä tuollaisista hollikyydeistä meidän isoisämme Toivo oli loukannut kätensä: matka oli suuntautunut Forssaan ja reitti kulki synkän Torronsuon kautta. Toivo-vaarilla oli apunaan joku muu veljeksistä, jotka ilmeisesti pääasiassa hoitivat kyytejä. Paluumatkalla vaunuja kohtasi jokin rikko, eikä aisa pysynyt enää paikoillaan. Koska poikia pelotti pimeä suo, otti Toivo aisan kannatettavakseen ja ilmeisesti juoksi kärryjen vierellä kotiin asti. Sormi, jonka hän oli aisaan jotenkin työntänyt, vaurioitui ikiajoiksi.

Tämä tarina on yksi harvoja, joita isämme meille kertoi omasta suvustaan. Onkohan laajemminkin yleistä se, että perheiden miesten suvut jäävät jotenkin varjoon vaimojen sukujen ottaessa paikkansa voimakkaammin esimerkiksi juuri sukutarinoiden osalta? Rouvan vertailukohteet kun rajautuvat vain omiin lapsuuskokemuksiin ja Herran kertomuksiin omasta aiemmasta elämästään ja perheestään.

* * *

Asiasta viidenteen: Rouva vietti eilisen päivän soveltuvuusarviointitesteissä. Olipa savotta! Päivän kuluessa määrittelin itseni hakemaani tehtävään vähemmän soveltuvaksi. Jännä nähdä, onko psykologi kumppaneineen samaa mieltä! Perästä kuuluu, sanoi torventekijä…