Ihanaa, Liisa Keltikangas-Järvinen teki sen taas! Uunituoreessa Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot -kirjassaan hän määrittelee sosiaalisuuden synnynnäiseksi temperamenttipiirteeksi ja sosiaaliset taidot opittavaksi ominaisuudeksi. Ujoillakin ihmisillä voi olla mitä parhaimmat sosiaaliset taidot, kun taas itseään sosiaalisena pitävä henkilö voi olla todellinen riesa esimerkiksi työyhteisössä. Keltikangas-Järvisen mukaan sosiaalisuudelle parempi sana olisi seurallisuus, eli halu olla ihmisten kanssa, kun taas sosiaalisilla taidoilla tarkoitetaan kykyä olla muiden kanssa. Jeee!!!

Rouva ja hänen nuorempi sisarensa, Rouva Pirkanmaalta, ovat saaneet kantaa lapsuudestaan asti ristinään epäsosiaalisen ihmisen leimaa. Kyse ei ole siitä, että sisarukset olisivat jurottaneet nurkissaan, vaan siitä, että molemmat ovat kokeneet eräänlaisen sisäisen paineen olla sosiaalisia. Ja sitten näiden sosiaalisten jumppatuntien jälkeen olleet aivan henkitoreissaan.

Ikimuisitoisin ja ehkä havahduttavin muisto tuollaisesta jumppatunnista liittyy teinivuosien joulunalusaikaan. Olimme kotona veljemme kanssa (jota nämä kokemukset eivät koske), ja meille tullatupsahti vanhemmanpuoleinen Uuro-herra tuomaan joululahjaa. Vanhemmat olivat siis jossakin poissa, todennäköisesti isän työhön liittyen. Meitä oli toki varoitettu tästä joulumuistamisvisiitistä ja ohjeeksi oli annettu, että Uurolle tuli tarjota kahvit.

No, kahvit kehiin ja sitten istumaan olohuoneeseen. Yritimme pitää juttua yllä suunnilleen apinan raivolla. Uuro eli siinä uskossa, että vanhemmat saapuvat pikapuoliin, ja että hän kyllä joutaisi odottaakin tovin. Puhuimme minkä kerkesimme, varmasti tulivat kaikki viimeaikojen sääilmiöt ja muut triviat käsiteltyä. Kesken jonkin keskustelavauksemme Uuro alkoi penkoa takkinsa taskuja ja sanoi: ”Mää tairan laittaa oikein kuulolaitteen päälle nyt.” Voi itku, mikä pläjäys: pitäisikö nyt aloittaa keskustelujumppa uudelleen?

Tämän tarinan tarkoituksena ei siis ole nostaa kissanhäntää: kylläpä me tytöt olimme jo noin nuorina sosiaalisesti taitavia. Ei, sillä ajatukseni on, että sosiaalisten taitojen käyttäminen voi olla ”epäsosiaaliselle” ihmiselle äärimmäisen rasittavaa – aivan verrattavissa fyysiseen kuntoiluun tai henkisemmällä puolella pitkäkestoiseen kommunikointiin vieraalla kielellä. Epäsosiaalisille pitäisi kehittää jokin passi tai vastaava, jossa lukisi:”Pidän sinusta, mutta en nyt jaksa jutella”. Sen voisi ojentaa sosiaaliselle ystävälle aina tarvittaessa.

Tai sitten pitää toimia kuin Rouvat Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta: löytää puoliso, joka EI kärsi epäsosiaalisuudesta!