Elokuun sunnuntai

Monelle koululaiselle – niin pienemmille kuin isommillekin – tämä sunnuntai on viimeinen lomasellainen. Helle on hellinyt meitä varsinais-suomalaisia niin eilen kuin tänäänkin.

Rouvan web design-opinnot käynnistyivät jo viime keskiviikkona Joomlan kertausillalla. Hohhoijaa, kertausta todellakin tarvittiin! Onneksi muisti alkoi palautua pätkittäin – ja onneksi kurssikavereita tuntui vaivaavan sama black out! Kiva oli muuten taas tavata opiskelukumppaneita. Kahvitaukojutut kun porukassa yleensä tahtovat päätyä makeaan nauruun, ja niin kävi nytkin.

Syksyn ohjelmaan solahdamme tällä viikolla hakukoneoptimointien kautta. Lähiviikkoina tutustumme jälleen kahteen uuteen ohjelmaan: Illustratorin vektorigrafiikkaan ja Premieren liikkuvan kuvan käsittelyohjelmaan. Joomlaan palaamme syyskuussa. Sitten ei ole enää mitään tekosyytä minullakaan olla aloittamatta harjoitustöitäni…

Lampaankyljyksiä, vihersalaattia ja parsakaalitimbaalia.

Eilen herkuttelimme Herran kanssa lampaankyljyksillä. Olemme suunnitelleet jonkinlaiseen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon siirtymistä, joten eilisestä ateriasta skipattiin perunat pois (vaikka ne oliiviöljyperunat olivatkin n i i n herkullisia…).

Jääkaapin vihanneslokerossa oli pyörinyt jo jonkin aikaa nippu papuja ja pussillinen parsakaalia, joten niistä aioin tehdä lisäkettä. Pahuksen pavut vain olivat menneet homeeseen (miten se on mahdollista?) eikä ihan ilkisiltään tarjottu parsakaali oikein houkuttanut. Valmistinkin sitten meille parsakaalitimbaalit. Se kuulostaa paljon vaikeammalta ruokalajilta kuin sitten onkaan.

PARSAKAALITIMBAALI
(4 annosta)

1-2 kpl kokonaista parsakaalia
vettä ja suolaa kypsentämiseen

3 dl kuohukermaa
4 kpl kananmunia
n. 1 tl suolaa
n. 1/2 tl mustapippurirouhetta

vuokien voiteluun voita

Keitä parsakaalin nuppuja suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti. Valuta ja hienonna sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon kerma ja kananmunat, vatkaa seos tasaiseksi. Mausta ja tarkista maku.

Kaada seos voideltuihin pikkukulhoihin ja nosta kulhot vesihauteeseen. Kypsennä 175 C uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes timbaalit ovat hyytyneet (ravista kulhoa varovasti: jos lilluu keskeltä jatka kypsentämistä).

Kumoa hieman jäähtyneenä ja tarjoa liha- tai kalaruokien lisäkkeenä.

Maku oli huomattavasti lempeämpi kuin keitetyssä parsakaalissa (kerma sen tekee) ja mikä mukavinta, timbaalit eivät tuoksahtaneet ”kaalisilta”.

Karppaaminen tuntuu olevan melko trendikästä parhaillaan. Myös ravitsemusasiantuntijat ovat lehtijuttujen mukaan saaneet osansa innostuksesta. Huvittavinta oli, että Mikael Fogelholm arveli hiilihydraattien vieroksujia tavallista aggressiivisemmiksi! Jäämme siis odottelemaan raivon puuskia…

Punaista ja pirullista

Mitähän tämä mahtaa olla, punainen ja pirullinen? Paholaisen hilloa, tietenkin! Tomaatit ovat juuri nyt paitsi hyvänmakuisia myös edullisia, joten Rouvakin päätti ryhtyä säilömään. Valmistin neljä rasiallista Paholaisen hilloa, jonka ohje on alunperin Dansukkerilta. Parantelin sitä vähän.

PAHOLAISEN HILLO

800 g tomaatteja
400 g punaisia ja keltaisia paprikoita
4-6 punaista chiliä
6-8 valkosipulin kynttä
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl tuoretta meiramia
1 dl viinietikkaa
1 pkt Dansukker Hillo-marmeladisokeria

Leikkaa tomaatteihin ristiviillot ja pane ne 30–60 sekunniksi kiehuvaan veteen. Valuta vesi pois ja jäähdytä tomaatit kylmän juoksevan veden alla. Irrota kuoret, leikkaa tomaatit lohkoiksi ja poista kovat kantaosat. Pane tomaattilohkot paistokasariin.

Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet ja silppua puolikkaat. Paloittele kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää silput ja mausteet kasariin.

Anna kiehua puolisen tuntia.

Soseuta sauvasekoittimella. Lisää etikka ja hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 3–5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen.

Jäähdytä hetki ja purkita. Säilytä jääkaapissa. Tarjoa liha- ja makkararuokien kanssa tai hampurilaisten, ruokien ja kastikkeiden mausteena.

Me olemme maistelleet hilloa grillatun entrecoten kumppanina sekä pizzan mausteena. Entrecoten lisäkkeeksi valmistin meille oliiviperunoita: kuorin kesäperunat (Siikliä) ja lohkoin ne. Ladoin lohkot uunivuokaan ja pärskäytin pintaan reilusti oliiviöljyä ja hieman hiutalesuolaa. Uunissa perunat saivat olla noin 25 minuuttia 225 C. Olivat muuten peijoonan, melkeinpä pirullisen hyviä etenkin dipattuina Paholaisen hilloon.

Jos hilloa pitäisi verrata johonkin kaupalliseen tuotteeseen, olisi ehkä sweet chili sauce lähimpänä. Vertaaminen ei tee oikeutta Paholaisen hillolle, joka maistuu juuri niin tuliselta ja kirpeältä kuin kuvasta voi päätellä.

Paahtopaistia

Kuumilla säillä ruokahalu – ja etenkin ruoanlaittohalu – voi joutua koetukselle. Hyvä ja toimiva ratkaisu on ruoanvalmistuksen ajoittaminen eri päivälle kuin ruokailu. Ja tässä sarjassa paahtopaisti on verraton ruokalaji.

Kuvan paahtopaisti on valmistettu noin kilosta naudan sisäpaistia. Ihan markettikamaa, kunhan vain löytää sellaisen palan paistia, jossa lihassyyt näkyvät hyvin ja josta pystyy päättelemään leikkaussuunnan. Lievästi kolmikulmaiset palat ovat parhaita. Kovin paljon alle kilon painoista paistia ei kannata valmistaa tällä menetelmällä, mutta ainakin meidän perheessämme on huomattu, ettei paistista juurikaan jää tähdettä, joten senkin puolesta lihapalan voi valita kooltaan ennemmin hieman liian reiluna kuin vähäisenä.

Ja nyt tulee taas tylsää reseptiikkaa: ota liha huoneenlämpöön ainakin tuntia ennen suunniteltua kypsentämistä. Mitä isompi pala, sitä pidempi aika lämmetä, sisälämpötila saisi olla noin 13 C. Pyyhi liha kostealla talouspaperilla ja kuivaa sen jälkeen. Laita uuni lämpenemään 125 C.

Kuumenna pinnoitettu (lue: teflon) paistinpannu hyvin kuumaksi ilman rasvaa. Paina paistipalaa pannua vasten kaikista eri suunnista eli niin, että paistin pinta ruskistuu kauttaaltaan.

Nosta paisti sitten uunivuokaan ja laita siihen lihalämpömittari. Kypsennä paistia miedossa uuninlämmössä kunnes lihalämpömittari osoittaa 60-62 C. Tämä vie pitempään kuin uskoisi, eikä vanha hokema siitä, että tunti per kilo kypsennystä, pidä paikkaansa. Tosin, jos haluaa tehdä paahtopaistin ulkofileestä, määre pitää paikkansa. Sisäpaistista vaan tulee paljon maukkaampi paisti.

Valmista paistin kypsyessä maustepeti: ota alumiinifoliosta ja leivinpaperista reilunkokoiset viipaleet. Laita leivinpaperi foliolle ja leivinpaperille mieleisiäsi mausteita kunnon määrä. Rouvan maustesettiin kuuluvat mustapippurirouhe, merisuola, rakuuna, timjami sekä jokin valmis mausteseos, jossa on joko sellerisuolaa tai hieman natriumglutamaattia (tiedetään, tiedetään, ei kuulosta hyvältä, mutta siitä tulee umamia, joka voimistaa lihan makua). Lisäksi noin teelusikallinen sokeria mukaan.

Kieputtele lämmin paisti mausteseoksessa niin, että mausteita leviää paistiin kauttaaltaan. Kääri suojapaperi ja -folio tiukasti paistin ympärille ja jäähdytä paistia ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. Paisti saa vetäytyä seuraavaan päivään jääkaapissa.

Ja siinäpä tuo: ennen ruokailua lihasta leikataan terävällä veitsellä ohuita viipaleita poikkisyin. Viipaleet asetellaan uudelleen paistin muotoon tarjoiluvadille, johon lisätään hillosipuleita, oliiveja, marinoitua paprikaa, mietoja chilipalkoja ja mitä nyt sitten kukin paahtopaistinsa kanssa halajaa.

Lisäkkeenä mainioita vaihtoehtoja ovat perunagratiinit, raikkaat salaatit, piprjuurella maustetut kermaviilit tai ranskankermat jne.

Meillä oli tänään lämpimänä lisäkkeenä kukkakaaligratiinia, joka näin kesän ensimmäisistä kotimaisista kaaleista valmistettuna maistuikin hyvältä. Sen ohjeessa nyt ei liene mitään kommentoitavaa: kukkakaalin nuput kypsennetään al dente-asteelle suolalla maustetussa vedessä ja ladotaan sen jälkeen voideltuun uunivuokaan. Keitinliemestä ja kermasta valmistetaan kastike, johon lisätään juustoraastetta ja kananmuna, mausteetksi muskottipähkinää, suolaa, mustapippuria. Soosi kaaleille ja 200 C noin 20 minuuttia kypsennystä uunin keskitasolla.

Muistaakseni juuri tuollaisessa kukkakaalipaistoksessa on ihmiselle aivan optimaalinen aminohappokoostumus, jos noista asioista nyt on kiinnostunut. Superruokaa siis.

Hellepäivän jälkiruokana ylivoimainen on tuoreesta ananaksesta, mansikoista ja vesimelonista rakennettu hedelmäsalaatti. Kerrassaan hyvää ja mukavasti nesteitä liikkeellelaittavaa muonaa.

Vaikka Rouva talvipakkasilla pyhästi päätti, että kesällä en kuumuudesta valita, niin kauhean kaukana tuon lupauksen murtaminen ei ole. Jos edes vähän tuulisi, niin olo olisi helpompaa. Viikonloppuna tämä vielä menettelee, kun ei tarvitse tehdä mitään, mutta työpäivinä ihoon liiskautuneet nihkeät vaatteet eivät tunnu mukavilta. Jokin kaislahamonen voisi toimia, mutta siinä olisi ympäristölle ehkä hieman liikaa kestämistä…