Rouva Herroineen on asuttanut nykyistä kotiaan heinäkuun lopusta 2009, eli ei kovinkaan pitkään vielä. Kaikenlisäksi varsinaissuomalainen pariskunta majaili vielä tämän vuoden heinäkuuhun asti työviikot pääkaupunkiseudulla. Kotinurkkien maisemat ja niiden vaihtelut eivät ole vielä ehtineet tulla täysin tutuiksi.

Viime viikkoina on siirrytty pikkuhiljaa syksyyn, mutta vielä on kovin kaunista täälläpäin Suomea. Nyt, kun on ollut mahdollisuus seurailla vuoden kiertoa, ovat myös tuulien vaikutukset säätilaan alkaneet selvitä.

Kesällä aurinkotuuli oli leppeää ja seuraili nimensä mukaisesti auringon kiertoa. Aamut olivat tyyniä, ja kierrettyään Kuusiston salmen ja käännyttyään länteen tuuli tyyntyi myös illaksi.

Maatuuli pohjoisesta tai etelätuuli vastarannalta jäävät vaikutuksiltaan epämääräisiksi. Talomme takana nousee korkeanpuoleinen kukkula, joka tasaa pohjatuulen, ja etelätuulta puolestaan vaimentaa vastapäisen rannan ja sillä sijaitsevan kukkulan läheisyys. Usein näiden tuulien aikana on pilvistä tai ainakin epävakaista.

Itätuuli tuo pysyvän säätilan tullessaan. Tällä viikolla olemme saaneet nauttia kuulaan kirkkaista ja jopa yllättävän lämpöisistä syyspäivistä. Ajoittain itätuuli on ollut railakastakin, kuten eilen. Iltapäivällä oli kuitenkin aivan pakko vetäytyä hetkeksi lukemaan ja nauttimaan maisemasta parvekkeelle tuulelta suojaisaan kohtaan.

Tänä vuonna pääsemme näkemään talven saapumisen, ja sitä ainakin minä odotan kovasti. Salmen jäätyminen lienee kohokohta!

Kuinka monta vuotta maisemaa pitää elää läpi ennen kuin se on oma?