”Virallinen” juhannuskuva v. 2011.

No niin, tervetuloa Rouva Raadelman Juhannus-Sohvalle. Tänään vieraanamme sohvalla istuu Rouva Uchimurina.

U: – Tervehdys kaikille Uchimurinan lukijoille: olkaa huoleti, voin hyvin, mutta en ole voinut tämän lomamatkan vuoksi päivittää omaa sivustoani.
R: – No niin, terveiset menivät varmaankin perille. Kerrohan kuomaseni, mitä ajattelet parhaillaan?
U: – Pyöreitä, kuplivia ajatuksia.
R: – No sepäs mainiota. Johtuuko ajatuksesi kädessäsi olevasta olutlasista?
U: – Se on voinut edesauttaa näiden ajatusten syntymistä. (Rouvan täsmennys: ensimmäinen olut tänään, paitsi Rouvalla)
R: – Miten Euroopan-matkasi on sujunut?
U: – Kiitos oikein hyvin. Matka on täyttänyt kaikki odotukset.
R: – Mitäs odotit?
U: – Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja Suomen kesäsäätä sekä hyttyvsiä. Odotukset ovat toteutuneet.
R: – Ai hyttysiä odotit? Eikö teillä ole hyttysiä siellä Yrjölässä?
U: – Kyllä, mutta ei suomalaisia.
R: – Kerro joku hauska juttu!
U: – Ai jaa, tarkoitat sitä käännösjuttua. Se menee näin: testattiin kielenkääntö-ohjelmaa, joka käänsi englantia venäjäksi ja päin vastoin. Koelause oli ”Out of sight, out of mind”. Venäjältä käännös palasi takaisin, mutta oli muuttunut muotoon ”Invisible idiot.”
R: -Haaahhhhaaaa, kyllä vieläkin naurattaa tuo! Lukijoille tiedoksi, tämä juttu kuultiin eilen, kun olimme matkalla hiippailemaan Kuusiston linnanraunoille.

Välihuomautus: Herra heittelee ikäviä kommentteja nojatuolista.

R: – Minkälaista on ollut olla Rouvan Raadelmasta vieraana? Kysykää meiltä mitä haluatte, niin mekin vastaamme.
U: – Voit muokata vastausta miten haluat, mutta on ollut mukava havaita, että blogipäivityksesi kuvat pitävät paikkansa. Olen niin kade, kun asutte täällä. Mieheni myös pitäisi tästä paikasta, koska hän on asunut meren rannalla.
R: – Niin, syyttäköön itseään, kun ei lähtenyt matkaan mukaan. Nyt täällä haisee palaneelta. Onneksi Herra otti juuri uunista Rouvan laatiman Raparperistruudelin. Laita uuni sinulle tuttuun 225 C (Herra poltti viime viikolla ruoat tuossa lämpötilassa, ja Rouva sai pestä uunin) ja työnnä juhannuspossu uuniin. No niin, palataan haastatteluun. Miten matkanne nyt jatkuu?
U: – Seuraavaksi siirrymme Juniorin kanssa länsinaapuriin, joka onkin valitettavasti viimeinen etappimme ennen paluuta USA:n.
R :- Päivitätkö heti kotiin päästyäsi Uchimurinat?
U: – Ainakin muutaman päivän sisällä. Voin copy-paste-toiminnolla toimittaa tämän upean haastattelun myös omille lukijoilleni.
R: – Kiitos antoisasta haastattelusta. Oli huikeaa saada sinut tänne! Lopuksi lähetämme lukijoillemme LeenaIrene ja Herra Suvelasta lämpimät juhannusterveiset. Hei teille!

Rouvan tuoreet lukukokemukset sattuivat olemaan kirjailijamiesten puolisoiden teoksia: Eva Gabrielssonin ”Stieg, minä ja Millennium” ja Kati Tervon ”Jääkaapin henki”. Molemmat olisivat puolestani saaneet jäädä kirjoittamatta.

Stieg Larssonin ja Millennium-dekkaritrilogian ympärillä kohistiin jokin aika sitten, ja ennakolta siis tiesin Eva Garbrielssonin kirjan olevan jonkinlaisen puolustuspuheenvuoron. Teksti on tökeröä, ja koville otti raahustaa läpi sekä Gabrielssonin oma että Larssonin Länsipohjan sukuhaaraselvitys. Ehkä sillä haluttiin vakuuttaa pariskunnan yhteenkuuluvuutta ja taustoittaa sitä.

Muuten kirjaa voi ajatella terapeuttisena kertomuksena surusta selviämisestä. Vähän jäi kuitenkin sellainen ”kruunun” maku kaihertamaan: kyllä kai miljoonien menettäminen ja omasta asunnostaan häädetyksi joutuminen (tai sen mahdollisuus) katkeroittaisi kenet tahansa.

Kati Tervon esikoisteos muutaman vuoden takaa, ”Kesäpäiväkirja”, oli mielestäni kepeän hauska pikkuinen lukukokemus. Vaihdevuosien käsitteleminen oli raikasta luettavaa, ja aiheeltaan Rouvan elämäntilanteeseen sopivaakin. Odotin siis ”Jääkaapin hengeltä” jotakin samankaltaista, mutta pettymyksekseni juuri esikoisteoksen reipas tunnelma puuttui täysin. Tuli sellainen olo, että Kati Tervon oli pitänyt kirjoittaa tämä kirja – ja ehkäpä – ja toivottavasti – seuraavassaan hän jo tavoittaa ykköskirjan fiiliksen.

”Jääkaapin hengessä” oli muuten ihmeellisen paljon kirjoitusvirheitä, joten olisiko kustannustoimittajalla ollut kiire. Samaan viittaa joidenkin kappaleiden merkitys kirjan tarinan kannalta; en esimerkiksi ymmärrä kappaletta, jossa kerrotaan erityyppisistä kirjailijan elämän varrelle jääneistä jääkaapeista. Vääntämisen tuntua!

Hyvää ja uskottavaa tekstiä on kuitenkin l ”Yksin kotona” -luku. ”Luulin antavani ryhtiä perheelle, mutta se onkin päinvastoin. Ryhdistyn perheestä. (…) Lorvin kolmatta päivää yksin kotona.(…) Minulla on vain minä, josta pitäisi huolehtia. Unohdan syödä, pestä hampaat ja kädet. Hukkaan nukkumaanmenoajan. Kärsin nestehukkaa. Huimaa ja juon vatsan pulleaksi. Lojun sohvalla tuijottaen ruudusta sääennustuksia.”

Aivan kuten Rouva silloin, kun Herra on muutaman päivän poissa kotoa! Tosin hampaat kyllä pesen, mutta muuten ei ole elämässä mitään rotia. Ruokaa en viitsi laittaa, vaan syön Tervon tapaan tonnikalaa ja raejuustoa. Kuppelehdin yöt valveilla ja nukun päiväunia milloin sattuu.

Onneksi on siis Herra, joka parhaillaan kuulostaa pesevän autojamme painepesurillaan. Pitänee minunkin ryhdistäytyä, pukeutua ja aloitella lounaan valmisteleminen…