Kirjoitettu julkaissut Rouva Raadelmasta

Kaksivuotishuoltoja

”Uusi” maisema.

Eipä ole mikään unelmafiilis parhaillaan: join juuri ensimmäisen satsin Phosphoralia, ja kohtapuoliin alkaa vessaralli. Kyseessä on siis valmistautuminen huomiseen koettelemukseen, paksusuolentähystykseen. Inhaa puuhaa niin tämä puhdistuspuoli kuin etenkin itse tähystys. Edellisestä kerrasta on kaksi vuotta, eikä siitä jäänyt kovin myönteisiä muistikuvia. Tosin silloin olin tietämättäni melkoisen huonossa kunnossa ja nyt kaiken pitäisi olla toisin. Silti…

Viikonloppu sujui Rouvalla vähän samoissa tunnelmissa. Keitin lauantaina kattilallisen lihalientä, joka jotenkin oudosti lohdutti, kun kiinteään ruokaan ei ollut enää syytä kajota. Lihaliemen tekemiseen sainkin uppoamaan rutkasti aikaa, kun jouduin sen kahdesti kirkastamaan. Jokin ihmeellinen sakka nousi jo kertaalleen kirkastettuun liemeen, enkä todellakaan tiedä mistä.

Herra puolestaan ahkeroi pihahommien kimpussa. Nyt on kuorikatetta melkein kaikkialla tarpeellisissa paikoissa. Herran suuroperaatio oli kuitenkin parvekkeen ja terassin kunnostaminen, joka alkoi teholiuospesulla (vähän samaa teholuokkaa kuin Rouvan Phosphoral). Pesua seurasi huuhtelu, johon Herralla painepesureineen kului huomattavan pitkä aika. Siinäpä meni lauantai.

Sunnuntaiaamuna alkoi öljyn levittäminen, ja tietenkin se loppui kesken. Onneksi kaupat ovat pyhäisinkin auki ja saatiin tarvittava täydennyspänikkä. Illansuussa kannoimme kalusteet paikoilleen ja seitsemältä pääsimme nauttimaan parvekkeen avajaisoluet. Terassille teimme pienen muutoksen: nostimme kevyemmän puutarhapöydistämme tähän työhuoneen edustalle. Nyt voimme siirtää toimiston ulos, jos säät ovat vähänkään yhtä helteiset kuin viime vuonna. Ja voihan tuossa aamukahvitkin nauttia!

Urakoinnista on se hyvä puoli, että samaan manööveriin ei tarvinne ihan pian ryhtyä. Muistuttaa siis siinäkin suhteessa tähystystä.

Sen verran flaati on olo, että tänään jäi yrittäjäkurssin toiseksi viimeinen koulupäivä väliin ja että illan web designer-kurssin saan seurata etäyhteydessä. Eilisen päivän käytin Joomlan! harjoitteluun, kun en noihin puutarhajuttuihin jaksanut ryhtyä. Onpahan ajatuksille askaretta, kun yrittää virittää koesivustolle kaikenlaisia kommervenkkejä. Jos hyvin saan tuon työkalun haltuuni, taidan siirtää tämän blogin Joomlaan!

Kirjoitettu julkaissut Rouva Raadelmasta

Ja taas on perjantai!

Mikähän ihmeen päivityspäivä perjantaista on tälle blogi-paralle tullut? Nytkin olisi torstaina ollut mainio mahdollisuus postata, mutta enpä saanut aikaiseksi. Vaikka haitanneeko tuo, kuten sutkit savolaiset tapaavat retorisesti kyseskellä.

Nyt on Varsinais-Suomeen tullut KESÄ! Todisteena kuva meidän takametsästämme.

Tiistaista torstaihin nautiskelimme elämästä, kun Herra ja Rouva Pirkanmaalta viettivät meillä huikean hauskan miniloman. Pari päivää päksähti niin nopsasti ettei oikein ehditty edes aterioita valokuvaamaan. Haitanneeko sekään mitään?

Kylmäsavuporo-sinihomejuustohyydyke.

Tämä savuporo-sinihomejuustohyydyke sentään tallentui pikseleinä. Sapuska oli tiistai-illan alkupala, ja sen tarkoituksena oli juomahalun nostattaminen. Toimii!

Hyydykkeeseen tarvitaan:

150 g kylmäsavuporonpaistia rouheena
150 g Aura Gold-sinihomejuustoa kuutioituna
80 g purjon valkeaa osaa hienonnettuna (ison purjon valkean osan puolikas)
2 rasiaa kermaviiliä
1 rasia raejuustoa
1 dl hienonnettua persiljaa
4-5 kpl liivatelehteä
tilkka sitruunan mehua
suolaa ja mustapippuria myllystä

Tarjoiluun ruispatonkia, viinirypäleitä ja hieman kylmäsavuporonpaistia ohuina viipaleina.

Valmistus sujuu näin: sekoita kuutioidut ja hienonnetut ainekset sekä raejuusto kermaviiliin. Pehmitä liivatelehtiä kylmässä vedessä noin kymmenen minuuttia ja sulata ne sitten kiehuvaan sitruunanmehutilkkaan. Kun liivateliemi on hieman jäähtynyt, lisää se ohuena nauhana valuttaen ja voimakkaasti sekoittaen poro-juusto-seokseen.

Tarkista maku ja kaada seos kylmällä vedellä huuhtaistuun astiaan, mielellään saisi olla rengasvuoka. Jos joskus raaskin, hankin meille sellaisen silikonivuoan, josta erityisesti kaikki hyydytetyt jutut on helppoa saada irti. Anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Jos tulee kiire – kuten Rouvalle nyt – voi seoksen laittaa noin tunniksi pakastimeen. Pitää vain olla tarkkana ettei se unohdu sinne, koska sen sulattaminen vie sitten taas oman aikansa. Vai haitanneeko tuokaan?

Kumoa hyydyken tarjoiluvadille ja lisää ruisleipäsiipaleet sekä viinirypäleet ja muutama poronpaistiviipale. Sitten vaan ääntä kohti! Palanpainikkeeksi sopivat olut ja punaviini.

Ateria jatkui sitten blineillä (tiedetään: ovat talviruokaa) lisäkkeineen, jälkiruokakku unohtui jääkaappiin. Keskiviikon ateria aloitettiin Creme Ninonilla, joka olikin kiva uusi tuttavuus kuohuviinilisineen. Pääruokana nautimme surf&turf-annokset ja niiden lisäkkeenä grillattua tuoreparsaa tomaatti-ruccolasalaatissa sekä tietenkin hollandaisea. Jälkiruoka rakentui raparperikeitosta, mansikoista, vaniljajäätelöstä ja punssista. Slurps, oli hyvää etenkin viimemainittu!

Näkymä olohuoneesta.

Eilinen helatorstai oli mukavan lötkö palautumispäivä. Herran kanssa vedimme kunnon päiväunet, vaikka edellinen yö oli jo nukuttukin (tiistai-ilta hieman venähti).

Tänään ohjelmassa on työtä ja opiskelua, huomenna vuorossa ovat puutarhatalkoot. Terassit pitäisi pestä ja suojakäsitellä öljyllä, ja lisäksi taloyhtiö on tilannut lukuisia suursäkillisiä kuorikatetta, jota pitäisi jokaisen huushollin levittää pensaiden juurelle. Siinäpä meille puuhaa, joka nyt valitettavasti syrjäyttää ylioppilasjuhlat Naantalissa.

Salviat etupihalla.

Kesäkukkiin Rouva jo ehti viime viikolla ryhtyä. Parvekkeen marketat saivat väistyä etupihalle, kun runkoruusu sai paraatipaikan. Ruusussa ei tosin vielä ole kukkia, joten sen ikuistaminen kameralla saa odottaa.

Etupihalle istutin myös salvioita, kun niissä on niin erityinen sininen sävy.

Vielä on hyötykasvilava laittamatta kesäkuntoon, mutta Rouvan uskoo vanhaan sanontaan, ettei avomaahan kannata istuttaa mitään ennen kesäkuun kuudetta. Toisekseen en ole vielä päättänyt mitä muuta kuin chili päätyy penkkiin tänä kesänä. Viimevuotinen tomaattikokeilu ei oikein tuottanut tulosta. Tomaatteja toki tuli, mutta ne eivät ehtineet saada punaa poskiinsa kesän aikana. Säilöttyjä vihreitä tomaattejakaan en niin paljon arvosta, että toista kertaa viitsisin ryhtyä tomaattitarhuriksi!

Kirjoitettu julkaissut Rouva Raadelmasta

Perjantaifiilis

Tämän You Tube-pätkän lisääminen blogiin on Rouvan kokeilu. Huomasin nimittäin, että vuodatus.fi:n blogin sisältövalikkoon oli ilmestynyt Koodi-niminen näppäin, jota etsin alkuvuodesta enkä löytänyt. Kokeilin siis videoklipin upottamista tänne, ja vaikuttaa onnistuneen.

Tuo Jore Marjarannan kappale ”Niin kaunis on Helsinki nyt” (alkuperäinen Peter Jöbackin ”Stockholm i natt”) kolahti Rouvaan heti ensikuulemalta. Sanat siihen on laatinut teatteripuolen monilahjakkuuss Juha Siltanen, joka puolestaan dallaili samoja lukion käytäviä kuin minäkin joskus viime vuosituhannella. Laulun sanoissa on häivähdys siitä Helsingistä, jonka muistan ja jota ei enää muutama vuosi sitten ollut, kun Herran kanssa yritimme etabloitua itäiseen rantakaupunkiin.

Tänä perjantaina on kyllä Rouvan takki niin tyhjä kuin vain olla voi. Viikkoon on mahtunut paljon opiskelua, molempien kurssien vetäjien henkilökohtaiset juttutuokiot ja vaikka mitä, pääosin huippumyönteistä ja kivaa asiaa. Kyllä niistäkin voi väsähtää.

Herra lähti aamujunalla Helsinkiin (siitä varmaan assosiaatio ylläolevaan) ja kunhan hän sieltä iltapäivällä palailee, alkaa meillä viikonloppu. Perjantai-illan suunnitelmissa on ainakin hyvää ruokaa, juomaa ja musiikkia, kuten meillä vaikuttaa tämän bloginkin perusteella olevan ihan tavast’takaa. Tai siis tuntuu siltä, että tästä on tullut perjantai-blogi!

Ja huomenna kyllä nukutaan aamulla juuri niin pitkään kuin unta riittää!