Tervehdys syksyisestä Raadelmasta! Ajattelin tehdä pienen koosteen viimeaikaisista ruokakokeiluistani ja reseptieni jatkokehittelyistä, joten tervetuloa sekametelisoppaan!

Aloitetaanpa ajankohtaisella reseptivinkillä eli suutarinlohella. Suutarinlohi on siis perinteisesti silakasta valmistettu kylmä ruokalaji, johon kuuluu marinoituja silakkafileitä sekä sipulia ja porkkanapaloja. 

Suutarinlohta voi valmistaa joko tuoreista tai suolatuista silakoista, ja tämä käyttämäni ohje kuuluu tuoresilakkaisiin. Ne siis suolataan aluksi ja marinoidaan sitten.

Resepti on vuosien takaa ja käsittääkseni Turun Kauppahallissa toimivan Kalaliike Wallinin versio klassikosta. En ole asiasta varma, mutta sen tiedän että nämä ovat herkullisia!

Suutarinlohi eli Wallinin silakkarullat

1 kg silakkafileitä

graavaukseen:
100 g merisuolaa
40 g sokeria

etikkaliemeen:
(tämä tehdään siis kahdesti)
4 dl sokeria
4 dl vettä
2 dl väkiviinaetikkaa

lisäksi: 2-3 kpl porkkanaa ja punasipulia viipaleina

Huuhtele silakkafileet ja valuta. Sekoita suola ja sokeri keskenään. Lado kannelliseen astiaan kerroksittain silakoita ja suola-sokeriseosta. Laita jääkaappiin yön yli.

Kiehauta yksi annos etikkalientä ja jäähdytä se. Valuta silakat ja huuhtaise niistä näkyvä suola. Laita silakat uudelleen kannelliseen astiaan ja kaada jäähdytetty liemi niille. Laita jääkaappiin kahdeksi tai mieluummin kolmeksi päiväksi.

Kiehauta uusi annos etikkalientä ja jäähdytä se. Kuori ja viipaloi sipulit ja porkkanat. Valuta silakat ja kääri ne rulliksi. Lado silakkarullat puhtaaseen kannelliseen astiaan, lisää kerrosten väliin porkkanaa ja sipulia. Lopuksi kaada etikkaliemi astiaan ja siirrä koko komeus jääkaappiin ainakin yhdeksi yöksi.

Silakat ovat parhaimmillaan parin päivän päästä ja säilyvät hyvinä jopa muutaman viikon (- paitsi että eivät säily, vaan tulevat syödyiksi…).

Ja sitten maista! Ihania, napakoita ja sopivan etikkaisia silakoita kelpaa tarjota saaristolaisleivän ja kylmän oluen kera.

Kun nyt päästiin reseptin kautta Turkuun, niin jatketaanpa Aurajoen rannoilla eli syksyiseen sipulipiirakkaan, jonka maku muodostuu Aura-sinihomejuuston ja hunajan liitosta. Olen fiksaillut täällä blogissa aiemmin julkaisemaani ohjetta, koska joku lukija oli kritisoinut sitä.

Hunajainen Aura-juusto-sipulipiirakka

pohjataikinaan:
75 g juustoraastetta (esim. mustaleimaista emmentalia tai parmesaania)
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
125 g voita
1 kpl kananmuna

täytteeseen:
n.1 kg mehevää jättisipulia
50 g voita
liraus rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä
2-3 rkl hunajaa
noin 1 dl kuivaa valkoviiniä
125 g Aura Gold tai Aura-sinihomejuustoa

munaseokseen:
2 dl viinihunajalientä (eli sipulin hauduttamisessa muodostunutta nestettä)
n. 2 dl kermaa
3 kpl kananmunaa
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippurirouhetta
runsaasti tuoretta timjamia

Valmista taikina: nypi voi ja juustoraaste vehnäjauhoihin, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja suolaripaus. Lisää kevyesti vatkattu kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Kauli taikina ohueksi kahden leivinpaperipalan välissä. Siirrä taikina jääkaappiin odottamaan. Voit käyttää vaihtoehtoisesti jotakin valmistaikinaa.

Valmista täyte: kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna paistokasari ja sulata siinä voi. Lisää rypsiöljyä ja sipulisuikaleet. Kuullota ne rauhallisesti miedolla lämmöllä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää pannulle hunaja, sekoita hyvin. Nosta pannun lämpötilaa ja kaada joukkoon valkoviini. Hämmennä hetki, ota pannu lämmöltä ja anna seoksen jäähtyä.

Jos pannulle muodostuu reilusti viini-sipulilientä voit käyttää sitä piirakan täytteeseen. Kaada liemi mittakannuun ja lisää niin paljon kermaa, että nestettä on yhteensä 4 dl. Jos lientä ei muodostu, käytä koko nestemäärään kermaa.

Vatkaa kulhossa kananmunien rakenne rikki, lisää joukkoon viinihunajaliemi-kermaseos ja mausta munaseos suolalla, mustapippurirouheella ja tuoreella timjamilla.

Painele paistostaikina laakeaan vuokaan. Nosta taikinaa reunoillekin. Levitä taikinakerrokselle sipulit ja kuutioitu Aura Gold-juusto. Kaada niiden päälle munaseos.

Nosta piirakka 200 C uuniin ja kypsennä noin 40 minuutin ajan tai kunnes piirakan keskus on asettunut ja piirakka on saanut kauniin paistovärin.

Tarjoa piirakka hieman jäähtyneenä hyvän valkoviinin kera.

Timjami on muuten yksi kiitollisimmista yrteistä ruoanvalmistuksessa: se ei hyppää muiden makujen päälle vaan tukee niitä.

Syksy on jo edennyt niin pitkälle, että erityisesti inhoamani Halloween-juhlinta alkaa olla ajankohtainen. En ymmärrä koko juhlaa, mutta kai tällaistakin pitää viettää.

Vuosi sitten pääsin mukaan kuitenkin kivaan Halloween-projektiin, kun sain tehdä Pro Kala ry:lle teemaan sopivan pastareseptin. Musta pastaa ja äyriäisiä – ei huono!

Halloweenin simpukka-rapupasta

400 g mustaa spagettia
vettä
suolaa

1 kpl salottisipuli
2–4 kpl valkosipulinkynttä
1 kpl tuore chilipalko
puolikas paprikaa (mielellään oranssia)
0,5 dl oliiviöljyä
1 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1 ruukku persiljaa
400 g sinisimpukoita kuorineen (pakaste)
200 g isoja katkaravunpyrstöjä
suolaa
mustapippuria
ripaus sokeria
(tilkka kuivaa valkoista vermuttia)

pinnalle lehtipersiljaa

Kuori ja hienonna salottisipuli ja valkosipulin kynnet. Kuutioi chilipalko ja paprika, hienonna persilja. Erottele kirsikkatomaatit liemestä ja ota purkin mehu talteen. Ota pakastetut simpukat ja katkaravut huoneenlämpöön.

Laita pasta kiehumaan suolattuun veteen pakkauksen ohjeiden mukaisesti.

Kaada puolet oliiviöljystä paistokasariin ja kuumenna. Lisää hienonnetut sipulit ja valkosipulit sekä chilipalko- ja paprikakuutiot. Paahda hetki ja lisää mukaan valkoviini, tomaattipurkin mehu ja simpukat. Peitä pannu kannella ja kypsennä pari minuuttia välillä kasaria ravistellen.

Kun simpukat ovat auenneet, lisää joukkoon tomaatit, persilja ja katkaravut. Lisää mukaan hieman pastan keitinvettä ja valutettu spagetti.

Jatka kypsennystä muutaman minuutin ajan ja nostele pastaa muiden ainesten joukkoon, jotta simpukan maku imeytyy pastaan. Mausta suolalla, mustapippurilla ja ripauksella sokeria. Viimeistele pasta tilkalla oliiviöljyä, lorauksella kuivaa vermuttia ja persiljasilpulla.

Jatketaanpa äyriäisillä, kun vauhtiin päästiin. Uudeksi suosikkialkuapalaksi meillä on noussut ihan tavallinen katkarapusalaatti. Siis sellainen, jossa ravut kuoritaan itse ja salaatti kootaan vain muutamista komponenteista. Kastike kruunaa tämänkin ruokalajin – ja se onkin umpiruotsalainen Rhode Island-kastike!

Katkarapusalaattia Tore Wretmanin tapaan Rhode Island-kastikkeella

(neljälle)

noin 600 g kuorellisia katkarapuja

2 dl suikaloitua jäävuorisalaattia

1 kpl rapea salaattikerä

2-3 dl puolitettuja kirsikkatomaatteja
tilliä ja/tai persiljaa koristeluun

Rhode Island-kastike:
1 dl majoneesia

3 rkl chilikastiketta/ketsuppia

4 tippaa Tabascoa

noin 1 rkl sitruunanmehua

2 rkl hienonnettua paprikaa

1 rkl hienonnettua persilja

1 rkl hienonnettua tilliä

1 rkl viskiä voi jättää pois tai korvata konjakilla )

suolaa ja mustapippuria myllystä maun mukaan

Kuori katkaravut. 

Sekoita kaikki Rhode Island -kastikkeen ainekset keskenään.

Levitä jäävuorisalaatti ja karkeasti paloiteltu rapea salaatti tarjoiluastiaan. Lisää puolitetut kirsikkatomaatit ja katkaravut. Sekoita ja mausta mustapippurilla sekä hiutalesuolalla.Valuta päälle Rhode Island -kastike. Koristele persiljalla ja tillillä.

Tarjoa patongin ja viileän valkoviinin kera.

Ja kun nyt tuli mainittua Ruotsi, niin mennäänpä tutustumaan ruotsalaiseen suklaakakkuun:

Tämä ohje oli viime kesänä Allt On Mat -lehdessä ja pongahti heti parhaaseen kastiin Raadelman kotikeittiön makeiden herkkujen sarjassa.

Suklaakakkua sesongin marjoilla ja hedelmillä

Suklaakakkupohjat:
150 g tummaa suklaata
75 g voita
4 kpl kananmunaa
150 g (1,6 dl) kidesokeria
¼ tl suolaa

Suklaakerma:
3 ½ dl kuohukermaa
20 g (½ dl) kaakaojauhetta
40 g (0,6 dl) tomusokeria
50 g tummaa suklaata

Koristelu:
Tuoreita marjoja ja hedelmiä (kirsikoita, mustikoita, vadelmia)

Laita uuni kuumenemaan 175 C. Vuoraa kolme pientä (17 cm halkaisija) irtopohjaisen  kakkuvuoan pohjaa leivinpaperilla ja voitele reunat voilla. 

Suklaakakkupohjat: Sulata suklaa ja voi kulhossa vesihauteessa. Anna jäähtyä hetki.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita sula suklaaseos munaseokseen ja lisää suola. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina tasaisesti vuokiin ja paista uunin keskitasolla 20–25 minuuttia, kunnes pohjat ovat kypsät. Anna jäähtyä ritilällä.

Suklaakerma: Vatkaa kuohukermaa pehmeäksi vaahdoksi ja lisää kaakao ja tomusokeri, vatkaa kuohkeaksi. Rouhi suklaa hienoksi ja kääntele se lastalla joukkoon.

Kokoaminen: Poista pohjat vuoista. Aseta ensimmäinen kerros tarjoiluvadille ja levitä kolmannes suklaakermasta. Aseta seuraava kerros päälle ja toista kermakerroksella. Aseta viimeinen kerros päälle ja viimeistele lopulla kreemistä. Koristele kakku tuoreilla marjoilla.

Tässäpä näitä poimintoja, kaikenlaista on tullut keiteltyä. Kiva juttu tapahtui huhtikuussa, kun blogini kävijämäärä ylitti miljoonan. Menihän siihen kolmetoista vuotta, mutta silti pidän tätä ihan arvokkaan virstanpylväänä.

Bloggaaminen taitaa olla väistyvä median tuotantotapa, mutta kuten olen täällä monesti todennut, tämän parempaa henkilökohtaista arkistointimenetelmää en tiedä. Reseptit liikkuvat taskussa mihin ikinä menenkin. Ja onhan täällä nyt vähän muutakin kontsaa (kuten kai alan pro-tyypit sanovat?).

Tämän hetkiset tunnelmat ovat vähän sekavia: jäin kesäkuun lopussa eläkkeelle, vaikka jäinkin jo virallisesti vanhuuseläkkeelle viime marraskuussa. On tämä omituista puuhaa.

Yksi mielenkiintoinen juttu on se, että epäilen jatkuvasti unohtaneeni tehdä työvoimahallinnolle työttömyyspäiväraha-anomuksen. Pitää oikein hokea, että EN ole työtön vaan ihan luvallisesti luumuilemassa ja vapaalla. Työttömyys jättää paljon syvemmät jäljet kuin työntekeminen, jota sentään määrällisesti tuli tehtyäa paljon enemmän (yli 40 vuotta). Hoopoa.

Onkin vitsikästä seurata näitä keskusteluja eläkeikien muuttamisista yms. Tervetuloa vaan tänne kokemaan elämyksellistä vanhuutta. Grrrr…

Lisäsekavuutta elämäämme on aiheutunut oman kotimme myymisestä – tai siis siitä, että kotia ei ole myyty. Olemme nyt yli vuoden lilluneet jossakin ihmeellisessä välitilassa.

Menimme onnettomat tohelot hyväksymään ns. ehdollisen ostotarjouksen viime huhtikuussa. Ehtona oli ostajan oman asunnon myyminen, mikä lienee näinä päivinä tuikitavallista. Kun suunnitellun kaupan piti toteutua, ei tämä ostaja enää ollutkaan tarjouksensa takana. Jäimme kolmen kuukauden odottamisen jälkeen tyhjän päälle. On vaikeaa ymmärtää että miksi tällainen toiminta sallitaan ja miten se on ylipäätään mahdollista. Näin vain oli.

Mutta nyt olen rupissut ihan liikaa. Kontsaa se on tämäkin, vai ”haluatko ostaa vokaalin”?

Kuulemiin!