Tämä blogipäivitys ei sisällä ruoanvalmistusohjetta, joten vain sisustamisesta kiinnostuneet jatkakoot lukemista 🙂

Meidän olohuoneemme näytti kutakuinkin tällaiselta vielä viime viikolla. Punainen sohva täytti toisen päädyn huonetta. Kokonaisuus oli ”ihan kiva”, mutta vaikka sohva olikin kotimaista tuotantoa, alkoivat sen osat vaikuttaa väsähtäneiltä. 

Ja vaikka sohvan päällyskin oli alcantaraa, oli siihenkin alkanut jäädä elämisen jälkiä. Aivan erityisesti Arttu-koirastamme.

Ja vielä yksi vaikka: punainen sohva oli kyllä isonpuoleinen, mutta siinä ei pystynyt ottamaan päiväunia (no, okei, yksi kerrallaan…). Mikä olisikaan ihanampaa tällaiselle ikääntyvälle pariskunnalle kuin nauttia ruokaperäiset kotisohvalla?

Perustelinkohan nyt tarpeeksi uuden sohvan hankkimista? Niin tai näin, toukokuussa päätimme lähteä tutustumaan Adean Band-sohvaan ja ottamaan tuntumaa sen päiväuniominaisuuksiin. Vepsäläisen huumorintajuinen myyjä tarjosi mahdollisuuden pötköttelytestiin. Päätös syntyi heti ja tilaus kilahti tehtaalle.

Adean (vai oliko se Vepsäläisen?) sivustolta löytyy muuten tällainen kätevä 3D-mallinnusohjelma, jolla voi hahmotella huonekalua…

… ja jopa yrittää istuttaa kuvan oman olohuoneen valokuvaan. Ihan eivät mittasuhteet täsmänneet, mutta sai tästä ainakin osviittaa tulevasta.

Harmiksemme saimme kuulla, että sohvatehdas ei ehdi toimittaa huonekaluja meille ennen kuin heinäkuun lopussa. Mitäpä siitä seurasi? Aktiivista pohdintaa sohvapöydästä!

Olimme kuvitelleet, että vanha Ikean sohvapöytämme voisi sopia uuden sohvan kaveriksi, mutta mitä pidemmälle kesä kului, sitä epätodennäköisemmältä ratkaisu alkoi vaikuttaa.

Ja kuinkas sitten kävikään! Samaisen Vepsäläisen alennusmyyntiin tuli BoConceptin Chiva-sohvapöytä. Eikun taas myymälään ja tutustumaan tuotteeseen.

Pöydän erikoisuutena ovat ylöspäin nousevat tasot, joiden avulla sohvan ääressä voi vaikka ruokailla. Arvatkaapa ketkä tekevät niin?

Lisää uutta valkoista pintaa löytyy myös keittiösaarekkeen päädystä, jonne hommasimme Ikeasta laatikoston kattaustavaroita yms. varten.  Saman sarjan lipasto löytyy eteisestä (ja se on vanha).

Myös lehti- ja halkokorit sävytettiin mustavalkoisiksi. Nämäkin ihanuudet ovat kotimaisia ja suoraan Paraisten Gullkrona-myymälästä. Valkoisessa pilkistää Artun lelu 🙂

Tässäpä vielä kokonaisuus uudelleen. Lamppu kekottaa aivan luokattomasta väärällä korkeudella ja väärässä kohdassa, mutta sen säätämiseen tarvitsemme sähkömiehen apua. Valaistusjutut ovat muutenkin pohdinnassa, sillä vanhat lamput ja pikkupöydät siirtyivät sohvan tieltä makuuhuoneeseen ja eteiseen. 

Ja kerrottakoon vielä, että päiväunet on jo vedetty kertaalleen! Niiden laadun parantamiseksi täytynee sohvatyyny- ja torkkuhuopaosastoa laajentaa. 

Kyllä on näissä sisustuspuuhissa muutamankin kerran käynyt mielessä edesmennyt äitini. Hänen suurinta huviaan kun sattui olemaan olohuoneen uusiminen.

Milloin meillä vallitsi olohuonessa jugend-kalusto, milloin Haimin sohvaryhmä. Ruokailutilassa vaihtuivat kustavilaiset kalusteet Artekiin ja päinvastoin.

Lisäksi koteja sattui olemaan kaksin kappalein, ja välillä huonekalukuormat seilasivat Helsingistä Somerolle ja takaisin. Isäni uhkasikin perustaa Hiidenvedelle huonekaluvaraston, josta äiti voisi tilata suuntakuormia mööpeleille.

Tytär sentään osasi päästää vanhan sohvan kiertoon tuttavan sukulaisille, joten ehkä jotakin kehitystä on tapahtunut.

Ja lupaan, että nyt loppui sisustaminen täällä. Ainakin vähäksi aikaa…