Vihdoinkin sain korjattua yhden kotimme häpeäpisteistä, maustelaatikon. Nyt en voi ainakaan vedota epäjärjestyksen syyksi riittämätöntä tilaa. Tärkeimmät mausteet saivat omat nimikoidut purkkinsa, ja purkeille löytyi paikka keittiön laatikostosta.
Ja jotta laatikostosta saatiin irrotettua yksi mausteille, piti koko keittiön tavarataivas järjestää uudelleen. Tuollainen pieni hurlumhei arkisten tavaroiden kanssa on oikein virkistävää myös aivoille. Kun neljättä kertaa hamuaa leikkuulautaa väärästä paikasta, huomaa pinnistelevänsä askareessa aivan uudella tavalla.
Purkit ovat Ikeasta, ja niissä on magneettilevyt taustoissaan. Jos siis haluaisi, voisi purkit asetella jollekin metalliseinämälle näkyviinkin. Meillä saavat luvan makoilla ihan tavallisessa laatikossa.
On tuossa sekin hyvä puoli, että maustevarastot pysynevät jatkossa maltillisina. Purkaessani maustepussukoita aiemmasta säilytyslootasta löysin ainakin neljä nyssäkkää currya ja rosmariinia. Korianteri riittänee tälle vuosikymmenelle. Maustepippurit näyttävät olevan loppumaisillaan. Kauppalistan laatiminen helpottuu!
Poistimme myös astiankuivauskaapin, koska sinne tahtoi kertyä omituisia muovipurkkeja ynnä muuta sekulia. Onneksi kaapista sai vaivattomasti irrotettua jonninjoutavan ritiläsysteemin. Nyt tuo kaappi palvelee kuiva-ainevarastona.
”Paikka kaikelle ja kaikki paikalleen” olisi ihanne, mutta valitettavasti huusholliin tuppaa kertymään huomattavasti enemmän tavaraa kuin kuvankaltaisessa mallikaapissa.
Olenkin saanut jonkinlaisen ”demateriaaliherätyksen” tänä kesänä, kun olemme sisareni ja veljeni kanssa joutuneet käymään läpi äidin kotien tavaroita. Sota-ajan kokeneen ihmisen taipumus säilyttää esineitä ”pahan päivän varalle” on kai periytynyt itseenikin, ei raaskisi heittää roskiin hyvää tavaraa. Vaan onneksi on näitä kierrätyskeskuksia, jotka jopa noutavat ylimääräisen sälän. Huomenna aamulla meiltäkin lähtee kuormallinen hyviä käyttöesineitä läheiseen ekopisteeseen.
Lisäpontta tavarataivaan organisoimiseen sain Johanna Korhosen mainiosta kolumnista ”Roina ja onni” (HS 17.7.2013): ”Roinanperkuussa ehtii miettiä, miten tähän on tultu. Milloin rompe sai yliotteen? Miksi vapaa-aika kuluu tavaroita järjestellessä? Miten olen joutunut roinani piiaksi?”
Arvatkaapa, monesko kesäloma meillä on alkanut roinan piikana ja renkinä?
Rouva Raadelmasta 
Ollaanpa sitä oltu reippaana ! mutta tuntuu varmasti ihanalta, nimim omituisesta muovikeppuhelvetistä terveiset … Luulin/toivoin että tytär muuttaessaan helpottaa kaappien ahtautta vaan luuloksi jäi. Ja huomaan kyllä että juuri kun on viisi vuotta sitten jostain luopunut niin nyt sitä tarvittaisiin, ehkä 😉
Joo, meillä mies on niin touhua täynnä, että joudun solidaarisuussyistä askartelemaan itsekin noiden järjestelyjuttujen kanssa. Varaston siivoaminen lienee jokin kesälomarituaali :)…
Piti sitäpaitsi tehdä tilaa eräille laitehankinnoille, joista en ole vielä täällä blogissa raportoinutkaan. On niin rouvamainen olo, kun laittaa uuden ”keittiöapulaisen” hyörimään. Ei siis Herra R:aa, vaan huomattavasti hiljaisemman!