Kuva: Marlin glögit, Eckes-Granini Finland.

Olen tänään viettänyt puoli päivää lomaa, mikä on tuntunut oikein mukavalta. On myös pitkästä aikaa ollut tilaa ajatella omiaan, ja jotenkin mieleeni nousivat jouluvalmistelut likemmäs kolmekymmentä vuotta sitten.

Itse asiassa ajatukset suuntautuivat noihin ns. kunnollisten jouluvalmisteluiden aikoihin Kotilieden tai Anna-lehden joulustressijutusta, jonka luin iltapäivällä. Rouvallakin on nimittäin kerran ollut joulustressi, joka johti suureen joulupamaukseen.

Kun olin kotitalousopettajaopiskelujeni viime vaiheissa, muistaakseni valmistumista edeltävänä vuonna, päätin kerrankin tehdä koko joulun ihan itse.

Hösäsin lapsuudenkotini keittiössä aamusta iltaan jo pitkään ennen aattoa, koska olin saanut päähäni, että nyt pitää olla kotitekoista alatoopia, juustoa, graavikalaa, sillejä useampaa laatua, kotikaljaa, joululimppua ja vaikka mitä normaalien jouluruokien lisäksi. Taisin juuri tuona jouluna kokeilla ensimmäistä kertaa sianpääsyltyn tekemistä. Syltty oli oikein hyvää, vaikka puolikas sianpää keittokattilassa tuijottikin ikävästi.

Olin varmaankin aika pahantuulinen, sillä sain olla hellan ääressä yksin. Ja sitten yhtäkkiä jotenkin pimahdin. Olin laittamassa joulupullia uunipellille – tämä tapahtui siis jouluaattona – kun sain aivan hillittömän raivonpuuskan. Muistan, kuinka nostin kaikki uunipellit pääni päälle, josta löin ne keittiöjakkaraa päin koko voimallani niin, että talo tärähti. Tai ainakin minusta tuntui siltä. Ja sitten helpotti! Jatkoin valmisteluja ihan rauhallisesti ja joulupöytään todellakin nostettiin varsinainen herkkukasautuma.

Jouluruoista ja jouluvalmisteluista pidän edelleenkin kovasti. Varmaan tuo yksi ”pyhä pamaus” tyhjensi kaikki paineet loppuelämäkseni. Silti tänä vuonna jouluruoat jäävät tekemättä, osittain ihan vaihtelun vuoksikin. Maistuvatpa ensi vuonna taas aivan uusilta.

Kun keskustelimme Herran kanssa muutama viikko sitten joulusuunnitelmistamme, päätimme aloittaa nyt omien jouluperinteidemme luomisen. Tuleva joulu on vasta viides yhteinen joulumme, ja sattuneista syistä (pari sairaustapausta) jouluihimme ei ole ehtinyt muodostua oikein mitään ”omaa”.

Yhteinen ratkaisumme on jouluaaton lounas, joka tulee rakentumaan viime joulun tapaan lihaliemestä ja -pasteijoista. Tavoitteena on niiden nauttiminen puoliltapäivin, jolloin Suomen Turku julistaa joulurauhan.

Joulusaunassa käymme ”päivännäöllä”, joka tapana oli Rouvan lapsuudenkodissa. Tänä vuonna jouluaattoillan ateriana on mätitoast. Matkimme Pirkanmaalaisia lähisukulaisia! Jälkiruoaksi tulen valmistamaan meille konjakkiluumuja, joita syömme kermavaahdon kera.

Joulupäivän ateria koostuu lähiruoasta: tilasin meille puolikkaan savustetusta kalkkunasta Saksan tilalta. Sen lisäke on oikein vanhanaikainen Waldorfin salaatti ja mahdollisesti jokin lämmin kasvispaistos. Herra Pirkanmaalta avusti ystävällisesti juomavalinnassa, ja todennäköisesti tulemme päätymään hänen suosittelemaansa vaihtoehtoon ”kevyt jenkkipunkku”, eli kalifornialaiseen Pinot noiriin tai Zinfandeliin. Jälkiruokana tulee todennäköisesti olemaan valmista sorbettia tai sitten ihan vain vihreitä kuulia, Budapest-karkkeja ja Herran suosikkitryffeleitä.

Tapaninpäivänä Herra tarttuu puikkoihin ja valmistaa alkuruoksi katkarapusalaattia. Pääruoaksi kaavailimme vanhaa kunnon Coeur de Filet Provencalea. Jälkiruokasuunnitelma oli selkeä: espressoa ja hiekkahentusia, jotka saavat täytteekseen Nutellaa. Hentuset jäävät ihan reseptikehitysmielessä Rouvan tehtäviksi.

Reseptikehitykseen liittyy myös tämän blogipäivityksen kuva. Se on Marlin glögien kampanja-aineistosta muutaman vuoden takaa. Glögimoussekakku, kuten muutkin kuvassa olevat purtavat kun sattuvat olemaan Rouvan tekosia.