Kuusistonsalmi 23.4.2011.

Nyt Kuusistonsalmi alkaa vihdoinkin antaa merkkejä jääpeitteen hylkäämisestä. Koko eilisen pitkäperjantain kyttäsimme jäätilanteen muuttumista, ja olimme varmoja, että perjantai olisi ollut ”se” päivä. Eipä ollut.

Kuten kuvasta näkee, jäälautta lilluu nyt satamansuulla. Kuvasta vasemmalla merta on jo auki enemmälti, mutta ei siis meidän olohuonenäkymämme leveydeltä. Eiliset sateet tekivät kyllä hyvää jääkannelle, ja illansuussa näimme, kuinka alueen vakijoutsenet uivat tyylikkäästi riitteen läpi siirtyessään pesintäpaikoilleen.

Lintujen seuraaminen onkin ollut toinen huvimme. Lokit ilmaantuivat sulaveden kanssa alkuviikolla. Eilen tarkkailimme liikettä ulko-ovemme seuduilla, mutta harmaasieppoja ei onneksi vielä nähty. Herran mukaan viherpeippo olisi asettumassa pesimään grillipisteemme lähettyville. Viime vuonna siinä jonkin lintuparan pesänrakennus oli tyssännyt ilmeisesti oravan vierailuun, koska maasta löytyi pikkuruisia munankuoria jo alkukesästä.

* * *

Muuten pääsiäisemme on sujunut aivan Rouvan tahtiin: sairastuin jo osin viime viikonloppuna johonkin kuumetta aiheuttavaan tautiin, joka puhkesi voimiinsa viime maanantaina. Kuumetta on jatkunut nyt siis kuusi päivää. Lisäriesaksi olen saanut bronkiitinkaltaisen yskän ja eilen vielä kunnon nuhan. Paikkoja särkee aina vaan, ja käsikauppalääkkeitä olen kiskonut kitusiini kourakaupalla. Yskänlääke alkaa jo etoa.

Kahdesti olen soittanut terveyskeskuksen päivystykseen, josta on vaan kerrottu, että kuumeista influenssaa on alueella liikkeella ja että tämä on todennäköisesti sitä. Mitään lääkitystähän virusinfektioon ei kuitenkaan olisi, joten mennään nyt näin.

Inhottavasta tähystyksestä sentään sain vapautuksen, joskin nyt se odottaa kesäkuun alussa. Saisin siis vapaasti syödä mitä vain, mutta kun mikään ei oikein maita. Herra on kunnostautunut perheemme kokkina, koska en jaksa edes seistä keittiössä saati laittaa mitään. Ja herkullista paahtopaistia sainkin eilen nauttia, kun ihana mieheni sitä meille valmisti. Siinä mielessä tämä on ehkä yksi eksklusiivisimmista pöpöilyistäni, että kotona on joku kokkauskykyinen! Ei tule ikävä sinkkuaikoja.

* * *

Parhaillaan ahkera Herraseni vaihtaa autoonsa kesärenkaita ja siivoaa kulkuneuvoa muutenkin. Varma kevään merkki, sekin.

Pohdin tuossa kuluneella viikolla, että mitkä ovat ne asiat, joiden mukana kevään ja alkukesän tietää saapuneen. Tässä listäni ”ihanuusjärjestyksessä”:

1. mustarastaan laulu lähimetsässä, etenkin illansuussa – huikeaa.
2. jään sulaminen ja meren vapautuminen. Kimmellyksessä on tenhovoimaa.
3. tuulen ääni lehtipuissa. Sitä ei edes muista ennen kuin se palaa.
4. valkovuokkojen nouseminen umpulle (miksei myös sinivuokkojen, ne ovat vain harvinaisempia).
5. ensimmäiset askeleet nurmikolla paljain varpain.
6. ensimmäisen ruohonleikkuun tuoksu.

Ja tästä eteenpäin sekalaisessa järjestyksessä grillin kuumentaminen ensi kertaa (ei vielä meillä em. syistä), takin jättäminen tarpeettomana kotiin aamulla, omenapuiden kukkiminen, ilta-auringon kiertyminen keittöön, jonne muuten eivät säteet yllä, ja niin edelleen.

Pitäisi vaan nyt muistaa pysähtyä nauttimaan jokaisesta oikein kunnolla.

Nyt on pakko paneutua pitkäkseen, sillä muutaman tunnin istuskelu tuntuu vaativan veronsa.

Oikein rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäistä teille kaikille!