Rouvan elämässä on ollut noin kymmenen päivän hillitön sosiaalisuusputki, joka vielä tulee jatkumaan tovin. Monelaista saalista on kertynyt pääkoppaan.

Putken avasi Rouvan naisyhdistyksen syyskokous. Meitä on viisi suunnilleen samanikäistä ja samanmielistä daamia, jotka on aikoinaan ajanut yhteen työpaikan lounastunti. Ensimmäisestä työajan ulkopuolisesta kokoontumisesta on jo vierähtänyt kymmenisen vuotta. Illanviettomme rakentuvat hyvän ruoan ja juoman ympärille, ja jälkimmäisestä syystä klubi on ottanut nimekseen Mehu-Maijat.

Tällä kokoontumiskerralla päivitettiin kuulumisia ja nostettiin vielä maljat Rouvan 50-vuotispäivälle. Ikääntyminen on yksi Mehu-Maijojen vakiaiheista, ja nyt pohdimme menopaussin vaikutusta naisen aivoituksiin.

Kaksi Mehu-Maijaa tunnusti innostuneensa Excel-taulukkolaskentaohjelmasta. Jäimme pohtimaan, että kun naisella vaihdevuosien aikana elimistön estrogeenin määrä vähenee ja testosteronin nousee, niin tarkoittaako se myös aivojen muuntumista miehisempään suuntaan? Todistusvoimaa Mehu-Maijojen tapauksessa heikensi toisen Excel-tunnustautujan ei-menopausaalinen elämänvaihe. Jos joku tunnustaa elävänsä vaihdevuosiaan Excelin kanssa, niin liittäköön kommenttinsa tähän kirjoitukseen!

* * *

Seuraavat sosiaalisuusputken tapahtumat liittyvät Pessi-neitiin, joka esittäytyköön tässä:

Hän (huom! varsinais-suomalaisittain) on Portugalin vesikoira, joka vietti Rouvalla ja Herralla viikon omien perheenjäsentensä golfatessa Italiassa.

Rouvan lapsuudenkodissa perhettä pirkisti perhoskoira-Koistinen, joka siis jätti koirankaipuun Rouvaan. Ikiaikanen haaveeni siitä, että minulla olisi keski-ikäisenä Burberry-berberi ja terrieri, sai ainakin osittain Pessin saapumaan meille. Herra oli kataluuksissaan päätellyt, että jos Rouva nyt viikonkin jaksaa ulkoiluttaa koiraa, niin loppuupa haaveilu siihen. Herra kun mainostaa itseään henkilönä, jota saa mielinmäärin rapsuttaa korvan takaa, mutta joka osaa itse käydä tarpeillaan eikä kaipaa ulkoilutusta.

No, eipä täysin toteutunut Herran suunnitelma, mutta eipä jatku enää Rouvankaan haaveilu entisellään. Muistot ovat varmaankin kullanneet koira-Koistista, tai sitten tuo edellä mainittu ikääntyminen on tepsinyt. Joka-aamuinen ja iltainen säntäily pimeässä, märässä ja kylmässä Piikkiössä kakkapussien kanssa ei vastannut ennakkokuvitelmiani. Toisaalta olen useana iltana nyt, Pessin jo palattua kotiinsa, huomannut kaipaavani sohvan reunalla tuikkivia innokkaita pikisilmiä ja niitä pikkukuonosta lähteneitä murahteluja, joilla minut haluttiin heittelmään iljettävän limaista lelukarhua pitkin olohuonetta. Vaikea dilemma siis tämä.

Viime viikon torstaina sosiaalisuusputken kolmantena kohtana meille pelmahtanut morsiusneitoni Jenna (9 v.) puolestaan on sitä mieltä, että meille sopisi koira oikein hyvin. Neitonen kun onnistui nuoruuden innollaan kouluttamaan Pessiä makaamaan ja etsimään kätköjä. Jennasta voisin siis saada koiralle vara-matten!

* * *

Putki jatkui lauantaina, kun Herran nuorempi tytär sulhasineen saapui luoksemme viettämään Oktoberfestiä. Nuorisolla on meihin aina jotenkin sävähdyttävä vaikutus. Nytkin keskustelimme viime viikkojen kirkko&homo-asioista, äänestämisestä, politiikasta yleensä, opiskelemisesta, laulamisesta, leffoista, dekkareista, nuijasodasta, vävyehdokkaan kansainvälisestä harjoittelujaksosta, oluesta, saksalaisesta ruokaperinteestä, joulun viettämisestä etc.

Isän ja tyttären yhteinen harrastus on laulaminen. Nyt tytär on edennyt isäänsä ripeämmin ja käy laulutunneilla kahdesti viikossa. Yhteinen sävel löytyi jälleen karaoke-levyiltä, ja mikäpä sen mukavampaa kuunneltavaa. Jouluna jatketaan, mutta kuulemma live-esityksinä!

* * *

Huomenna Rouva puolestaan palaa rakkaan harrastuksensa pariin – tai pikemminkin harrastusryhmänsä keskuuteen. Likimain kolmen vuoden tauon jälkeen kokoontuu elämänkaarikirjoittajien ryhmä vetäjänsä Pepi Reinikaisen kanssa. Kolme vuotta on yllättävän pitkä aika – jännittää jo nyt!

Sokerina sosiaalisuusputken pohjalla ovat ensi sunnuntain vierailu Rouvan Pirkanmaalta luokse (luvassa Hesarin taannoisella ohjeella valmistettavaa Stroganovia, nam!) ja osallistuminen kirjapiirin kokoukseen.

Näiden jälkeen meillä heittäydytään viettämään martoa.