Piparkakkutaikinan valmistaminen alusta asti itse on tainnut meikäläiseltä unohtua täysin. Nyt on tilanne korjattu ja tässä tulee Rouva Raadelman versio legendaarisista Paraisten piprakakuista.

Olen täällä blogissani julkaissut ”Ruustinnan piparkakkujen” (klik) reseptin joskus vuosia sitten. Tuolloin olin hukannut leivontareseptikansioni (supersalaisen) ja käytin Mysi Lahtisen ohjetta. Ihan hyviä nekin, mutta nämä ”aidot” ovat vielä parempia.

Kansio on nyt siis löytynyt ja reseptikin. Tämä on peräisin meidän äidin talouskoulumuistiinpanoista 1950-luvulta, mutta olen fiksannut sitä kahvilisällä. Se taas on tarttunut matkaan omien kotitalousopettajaopintojeni ajoilta.

Piparkakkutaikinan voi valmistaa ainakin kahdella tavalla, joista ensimmäisessä (ja tavallisimmassa) kiehautetaan mausteet ja siirappi, lisätään jäähtyneeseen seokseen voi, kananmunat ynnä muut raaka-aineet. Toisessa vaahdotetaan voi ja sokeri, lisätään kananmunat, mausteet ja jauhot jne.

Oma kokemukseni on, että ensimmäisellä tavalla valmistetuista pipareista tulee hieman rapeampia ja kenties myös voimakasmakuisempia, koska kiehautus syventää mausteiden makua. Toisaalta taikina on vähän hankalampi käsitellä kuin kakkosversiossa. Itse pidän pulleista, vähän pehmeistä pipareista (no niin, kiitos kaikki puolituhmat tulkinnat!), ja juuri sellaisista on tässä nyt julkaistavassa ohjeessa kyse.

Vielä yksi vinkki: pikkuleipätaikinoihin kannattaa aina valita ihan tavalliset puolikarkeat vehnäjauhot. Erikoisvehnäjauhot (leivontakarkeat yms) sopivat hiivataikinoihin, joihin kaivataan sitkoa ja kestävyyttä. Pipareissa tavoitteena on mureus, ja siihen tähdätään suurella rasvan määrällä ja sitkottomalla taikinalla.

Paraisten piparkakut Raadelman tapaan

200 g voita
2,5 dl sokeria (200 g)
2 kpl kananmunaa
1 dl siirappia (ei haittaa jos menee vähän enemmänkin)
noin 1 tl instant-kahvia liuotettuna noin 2 tl vettä
2 tl pomeranssin kuorta
1-2 tl kanelia
1-2 tl inkivääriä
1 tl suolaa
1 tl kardemummaa
0,5 tl maustepippuria
2 tl ruokasoodaa
8-9 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

Ota voi lämpenemään noin tuntia ennen leipomista. Sekoita kuivat mausteet keskenään (samalla tulee tarkistettua, että kaikkia mausteita löytyy ja että avattujen maustepussien päiväykset ovat kunnossa).

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi (yleiskone ja K-vatkain ovat ihan parhaat tässä). Lisää joukkoon kananmunat ja vatkaa tasaiseksi. Lisää siirappia ja pieneen vesitilkkaan liuotettu kahvi. Jos taikina leikkaa tässä vaiheessa, lisää joukkoon noin 0,5 dl vehnäjauhoja.

Lisää nyt mausteet sekä vehnäjauhot, joihin ruokasooda on sekoitettu. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vaivaa taikinaa kovasti.

Siirrä taikina jääkaappiin odottamaan leipomista. Lepuutus yön yli on parasta, mutta kyllä muutaman tunnin vetäytyminenkin riittää.

Ota taikinasta kunnon köntti ja kauli se kevyesti jauhotetulla leivintasolla noin 0,5 cm levyksi. Irrota levystä muotilla haluamasi muotoisia pipareita. Nosta ne leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Jätä pipareiden väliin hieman kohoamisvaraa.

Kuumenna uuni 200 C. Paista pipareita 5-10 minuutin ajan, varo polttamasta. Jäähdytä leivinritilällä. Koristele jäähtyneet piparit sokerivesikuorrutteella.

Leivoin noin puolet taikinasta hiutalemaisiksi, ja täytyy kyllä tunnustaa, että hermo oli mennä noin joka neljännen piparin kohdalla. Nuo sakarat! Pikkuleipien siirtäminen leivintasolta uunipellille oli vähän riepovaa. Toisaalta, tulihan niistä aika nättejä.

Voi olla, että tempaisen vielä ennen joulua toisen taikinan. Se tuoksu, joka kotiin leviää piparkakun paistamisesta – aah! Ja tunne siitä, että on oikein terhakka perheenemäntä – buaaahhaaah!!! Ja kyllähän glögin ja piparkakun makuliitton on kiistaton.

Meillä täällä Raadelmassa ei ole tippaakaan jouluista: nurmikot vihertävät ja aurinko paistaa. Eivät ole siis käyneet mielessä vielä joulukoristelut sun muut. Tämä kuvassa näkyvä joulupuu oli meidän viimevuotinen viritelmämme. Rakas mieheni sen meille valmisti ja minä vastasin dekoraatioista.

Pimeyttä torjumaan laitettiin parvekkeelle sentään sesonkivalot. Ja kynttilöitä poltellaan iltaisin, sekä tietysti lämmitetään takkaa. Siinäpä sitä hyggeilyä meikäläisittäin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.