Hohhoijaa, uusi viikko ja maanantai. Nyt alkaa ilmassa olla vahvoja merkkejä syksystä, ja ehkä se heijastuu myös mieleen. Taakse jäänyt viikonvaihde ei ollut mikään maailman ihanin, mutta onneksi eilinen Pollo Limonello sentään onnistui. 

Törmasin jossakin blogissa legendaarisen Bar 9:n Pollo Limonellon reseptiin, mutta eipä tuo mielessä käynyt viikonlopun kauppareissulla. Jääkaapista ei siis löytynyt partaäijajogurttia. Myös maustelaatikko oli vajavainen: ei kurkumaa. Kanaliemitiivisteet olen jo aikaa sitten lempannut, joten sen uupuminen ei haitannut.

Vaan meilläpä yrtit viihtyvät vielä parvekkeella, ja päätin maustaa ruoan timjamilla. Käytin sitä paistinrasvan maustamiseen, ja hyvin toimi. Osana rasvaseosta kokeilin Valion uutta sitruunavoita. Ihan jees-tuote, jos ei hinta haittaa. 

Pollo Limonello Raadelman tapaan

50 g sitruunavoita (Valion)
2-3 rkl oliiviöljyä
2-3 kpl timjaminoksaa

n. 500 g broilerin fileepihviä tai suikaloitua broileria

1 kpl valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 kpl chilipalko hienonnettuna
n. 5 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna
1 tl hunajaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
ripaus curryjauhetta tai kurkumaa
n. 1 rkl vehnäjauhoja

n. 1 dl valkoviiniä
1 kpl sitruunan mehu
1,5 dl kuohukermaa + 0,5 dl vettä
n. 0,5 dl creme fraichea
n. 0,5 dl valkoviiniä

tarjoiluun: pastaa (keitä pakkauksen ohjeen mukaan)
pinnalle: tuoretta timjamia, parmesaaniraastetta

Sulata laakeassa paistokasarissa sitruunavoi. Lisää oliiviöljy ja timjaminoksat, paahda hetki. Lisää pannulle paloitellut broilerin fileepihvit. Ruskista broileripalat kauttaaltaan. Poista timjaminoksat pannulta.

Lisää pannulle hienonnetut mausteet (valkosipuli, chili ja inkivääri), hunaja ja kuivat mausteet. Kääntele hetken aikaa ja lisää sitten vehnäjauhoja sen verran, että pannulla olevan rasva imeytyy jauhoihin. Kääntele edelleen broileripalasia pannulla.

Kaada pannulle valkoviini, sutruunan mehu ja kerma. Huuhtaise kermapurkki vedellä ja kaada pannulle. Keittele kastiketta miedolla lämmöllä noin 10 minuutin ajan. Lisää creme fraiche ja valkoviini, tarkista maku.

Sekoita kypsä pasta kastikkeeseen. Kumoa seos tarjoiluvadille, ripottele pinnalle tuoretta timjamia ja runsaasti vastaraastettua parmesaania. Nauti valkoviinin kera.

Kelpoisa setti, joka maittoi meille oikein hyvin. Tosin kyllä taisi olla nälkäkin, sillä lauantaikokkailut menivät niin munilleen kuin vain voi. Päätimme nimittäin grillata, kun sää oli vielä silloin lämmin ja aurinkoinen. Herra Raadelmasta oli jo perjantaina laittanut naudan ulkofileepihvit marinoitumaan ja Rouva R. puolestaan penkoi vihanneslaatikosta pari maissintähkää sekä kasan kauniita Rosamunda-perunoita.

Maissit ja pihvit menivät grilliin, perunoista yritin tehdä sellaisia kuohkeita juustotäytteisiä uuniversioita, joissa kypsä perunan malto möyhitään ja laitetaan sitten takaisin kuoreen paistumaan. 

Koko ateria oli täysi katastrofi. Pihvit olivat päässeet vanhentumaan, ja hyvästä marinadista huolimatta semieltaantunut maku puski läpi. Myös maissit olivat kuivahtaneet jääkaapissa, ja vaikka esikeitin ne, jäivät ne koviksi ja inhottaviksi. Perunat puolestaan olivat pahanmakuisia ja osittain raa’an tuntuisia, vaikka olivat uunissa oleilleet yli ohjeen suositteleman ajan.

No, mitä sitten tehtiin? Laitettiin nakit kiehumaan ja syötiin paahtoleipähodareita! Ihana ateria, kerrassaan.

Meidän alapihamme sirotuomipihlaja (vai oliko se jokin muu?) on taas uhkeimmassa värissään. Omituinen kasvi, mutta kertoo hyvin vuodenaikojen vaihtelusta. Oikeassa alakulmassa on jo näkyvissä se, että keväällä istutetut kääpiövuorimännyt ovat juurtuneet hyvin ja lähteneet kasvamaan.

 

Myös kesäkukat ovat ottaneet jonkin ihmeellisen kasvupyrähdyksen: passioflora puskee uutta kukintoa ihan innoissaan.

Ja miljoonakellokin näyttää viihtyvän, vaikka olen unohtanut sitä kastella. Tai ehkä juuri siksi.

Pitää varmaan ottaa tupla-annos D-vitamiinia ja kalaöljykapseleita, että saisi itsensäkin kukoistamaan…